Ihan tyydyttävästi talvea tarjolla

Sehän alkoi jo yöllä. Minä hipsuttelin katsomassa ja kuuntelemassa, mutta "pomo" se vain nukkui. Mutta eipä se mistään jäänyt paitsi, sillä sama jatkui koko päivän ja jatkuu edelleen. Lunta sataa.

Ei paljon kuvailtu ulkona, kun taivas oli lunta sakeana ja tuuli heitteli täysin mielivaltaisesti mihin sattui. Olisi pitänyt olla vesitiivis kamera, sillä kosteaahan lumi oli.

Maisemat olivat aika hämäriä.

"Pomo" kävi mattopyykillä. Tuuli oli kuulemma niin kova, että meinasi "pomokin" kaatua. Minulla ei moisia ongelmia ollut nytkään. Mutta välillä kyllä piti varmistaa, että voiko tuohon suuntaan oikeasti mennä. Ja niiden mattojen poishakeminen sitten venyi, kun pyykkituvan lukko jäätyi, eikä sisälle päässyt. Mutta oli se sitten korjattu ja matot on kotona.

Huoltomiehiä ja puhtaanapitoa ovat monet tänään arvostelleet. Minun pitää todeta, että meidän huoltomiehet ovat kyllä paiskineet töitä koko ajan. Mutta on tässä siitä huolimatta kahlattu isoissakin kinoksissa.

Kun tällaisella intensiteetillä lunta sataa, tulee väkisinkin kinoksia.

Tuuli myös teki töitä täysillä. Esimerkiksi meidän etupiha on täysin lumeton, kun siinä tuulee tauotta.

Mutta odotellaan huomisen näkymiä ja kinosten kasvua.

Nukkukaa hyvin!

Myräkän alkua

Tulihan se talvi sitten meillekin, kun sitkeästi jaksettiin odottaa. Jo aamulla parvekkeella oli mukavasti lunta ja maailma kaikkiaan näytti paljon valoisammalta. Viima oli kyllä melkoinen ja kylmää tietenkin.

"Pomo" kävi kampaajalla ja sai niin lyhyen ja tumman tukan, että minäkin ensin vain tuijotin. No, kun se näytti niin oudolta! Itse se oli tyytyväinen vaikka olisi kuulemma saanut olla lyhyempikin. Kaljuhan se melkein on, joten kait se lyhyt on ikäänkuin totuttelua siihen, kun loputkin hiukset katoaa.

Minä ajattelin, että lenkille mennään, kun kerran "pomo" oli tullut kotiin, mutta mitä vielä. Se meni ensin pyykkituvalle. Sitten kun pääsin taas ulos, olikin sellainen myräkkä, ettei mitään kuvia otettu. Viima meinasi minuakin heitellä. Se on aika villi tunne, kun häntä menee omia teitään. Mutta minä pysyin tietenkin jaloillani, mitä nyt vähän riehaannuin juoksemaan. Siitä sitten "pomokin" innostui ja riehuttiin siinä muutaman sentin lumikerroksessa ihan kunnolla.

Iltalenkillä sitten sade olikin sen verran hiljentynyt, että kuvia voitiin ottaa. Mutta tuulenpuuskat olivat edelleen melkoisia.

Ei sitä lunta näin paljon ole vielä, mutta tuuli kasaa kinoksia joihinkin paikkoihin. Yöllä pitäisi kuulemma  tulla tosi iso myräkkä. Saas nähdä, millaista on aamulla.

Me sitä lunta

Kyllä on nihkeää tämä talven tulo. Kylmenee ja aavistus luntakin on, liukasta joo, mutta se talvi? Tuleeko vai ei ja jos niin milloin? Mutta odotellaan. Olihan se mukava heti aamusta piehtaroida jäisessä ruohossa. Ja oli mukava päästä ulos heti aamusta. Oli vähän kiirekin eli ennen aamukahvia käytiin lenkillä.

Tällaisia nämä meidän hanget nyt on. Hienoa, vai kuinka. Mutta ei elämä niin ankeaa kuitenkaan ole. Korvistahan sen näkee. Tytöt, tytöt! Väkisin vetää ilmeen muikeaksi, kun näitä tuoksuja haistelee.

"Pomoa", kun tarkkailen, olen vähän huolestunut. Se ottaa nuo kuvat niin vakavasti. Meneeköhän koko sen elämä sekaisin nyt, kun se joutuu tuhoamaan kuviaan. Kait se kuitenkin muistaa, että ne ovat myös kovalevyllä ...ja voishan se laittaa ne myös ulkoiselle. Mutta voihan olla, ettei se kykene järkytykseltään ajattelemaan. Sitäpaitsi sen poika loukkasi polvensa sählyssä. Toivottavasti ei pahasti.

Sinisiä hetkiä

No nyt on käytetty paljon aikaa kuviin, poistoihin ja pienentämiseen, joten voidaan hissukseen ruveta palailemaan arkeen eli blogin pitoon. Jatketaan toki kuvien siivoustakin tässä edelleen, koska se on kohtuuttoman suuri ponnistus. Mutta nyt mahtuu taas jotain eli ensin pieni katsaus menneiseen.

Tilhit parveilivat ja ilahduttivat pulinallaan etenkin "pomoa", joka epämusikaalisena aina innostuu, jos tunnistaa jonkin linnunlaulun. Jostain syystä tilhikieli menee jakeluun.

Lenkeilläkin käytiin ja välillä oli kauniita auringonlakujakin tarjolla. Minä olen kuvassa mukana vaikkei kovin hyvin näy.

Yhtenä päivänä "pomo" kävi jopa avantouimassa ilman avantoa. "Pomoa" aina ärsyttää, kun jokaisen kuulijan reaktio on se sama eli "missäs niitä avantoja on". Onneksi se alkaa oppia puhumaan talviuinnista, Usein kyllä silti se avanto lipsahtaa mukaan.

Tästä päivästä voidaan sanoa ainakin, että sataneet lumihippuset sulivat. Koirapuistossa käytiin illalla. Se oli mukavaa, koska siellä oli paljon isoja, komeita narttuja. Toivottavasti ruvetaan käymään useamminkin. Tosin "pomoa" otti päähän, kun koko ajan kerjäsin yhdeltä mieheltä, joka kääri sätkiä polttaakseen niitä. Miestäkin otti päähän, kun hypin sitä vasten ja istuin jalkojen juuressa tuijottaen ja odottaen. Mutta Herkkis aina rapistelee papereita ja kaivaa sitten minulle namuja. Kait kaikki miehet tekevät samoin? "Pomo" on taas eläkeviikoilla, joten luulisi olevan toivoa pitemmistäkin lenkeistä ja toivottavasti koirapuistoistakin..

Enni vei tänään "pomon" leffaan. "Pomo" oli onnessaan, kun pääsi pitkästä aikaa katsomaan lastenleffoja, joten Enni varmaan joutuu jatkossakin usein leffateatteriin.

"Pomo" on viettänyt niin paljon aikaa kuvien kanssa, että taisi olla tyytyväinen, kun pääsi siivoamaan. Tehosekoitin nimittäin leväytti linssisopan pitkin keittiötä. Se oli aika tehokkaan näköistä.

Nyt odotellaan huomista ja ehkä tuo kuvauskin taas elpyy. On jäänyt uudet kuvat aika vähiin, kun vanhojenkin kanssa on niin paljon ongelmia.

Ovelaa toimintaa

Olen poistanut ja pienentänyt kuvia sekä täällä blogissa että siellä Picasassa. Lisää tilaa ei kuitenkaan ole tänne blogiin tullut. Minähän en suostu maksamaan siitä, että saan tämän toimimaan, joten taas menee harkintaan. Tällainen tyhmä ihminen luulee, että jos poistan jotain, tulee tyhjä tila, jonka voin täyttää jollain muulla. Ilmeisesti olisi pitänyt poistaa kuvia koko ajan. Mutta kun ei täällä missään näy, miten paljon kuvatilaa on käytössä.

Kuvakurpasta tarinatantaksi

Olen päättänyt jatkaa kuitenkin täällä, kun en nyt jaksa aloittaa uutta. Siivoilen tuolta hissukseen kuvia pois ja jatkossa keskityn enemmän tekstiin kuin kuviin. Mutta täytyy myöntää, että olen pettynyt tämän bloggerin mahdollisuuksiin. Ja niin tuntuu olevan moni muukin. Kiusaus siirtyä vuodatukseen takaisin on varmaan monella aika suuri. Sinne sentään mahtuu kuviakin, etenkin nyt, kun kaikki entiset ovat tuhoutuneet. Mutta jatkan siis kuitenkin täällä, mutta pienellä tai olemattomalla kuvituksella.

Kuvatila loppui

Meiltä loppui kuvatila. Eipä ole kehumista tässäkään blogissa. Mietitään. Yhtään kuvaa ei kuulemma enää mahdu. Voipi olla, että täm on sitten tässä.

Myrskyisää

Meidän kävelyteille on ilmaantunut uusia penkkejä. Vai olisko ne vain tuoleja? Ehkä jotain siltä ja väliltä. Ainakin ne näyttää olevan tukevasti istutettu paikalleen.

Kuten näette, ei tuohon oikein kahta ihmistä saa mahtumaan, mutta isompikin ihminen istuu siinä mukavasti. Pari tällaista on huomattu. Odotamme suurella mielenkiinnolla, ilmestyykö niitä lisää.

Ulkona tuuli tuntuu vain yltyvän illan mittaan. Mutta on kotonakin myrskyisää. "Pomo" näes "siivoaa". Sen siivoaminen tietää aina hirveää kaaosta joka paikkaan. Samoja vanhoja roinia pyörittelee paikasta toiseen kunnes kyllästyy ja survoo taas kaiken paikalleen. Kyllä se kuvittelee niitä vähentävänsä, mutta toivottomalta näyttää. Kuka sanoisi sille, että jos vaatteita ei ole vuosikausiin päälleen laittanut, niitä ei tarvitse enää myöskään säästää. Ja jos haluaa käyttää vanhoja rytkyjä, niitä saa aina halutessaan kirppareilta halvalla.

Ei tässä oikein meinaa koira löytää jalansijaa.Pitäisi olla turvaa ja suojaa ja mukava nukkumispaikka, mutta on vain roinakasoja. Menee hermot, kun on vielä tuo tuulikin.

Tuuli on kyllä äänekäs. Nurkissa ulvoo erilaisin sävyin. Onkohan tämä talo ihan tiivis. Tuntuu nimittäin siltä, että sisälläkin tuulee. Verhot ainakin lepattaa, joten jotain puhuria täällä on. Ei tainnut  "pomo" ollenkaan tiivistää tuota olkkarin isoa ikkunaa.

Ei tässä auta muu kuin ottaa filosofinen asenne kaikkeen. Käännän katseen sisäänpäin ja meditoin.

Harmaus tunkee sisällekin

Oli päivällä kaunistakin, mutta ei se tänne yltänyt.

Onneksi porraskäytävään saa valot. Alakerran tytöt oli liikkeellä. Pidin niitä silmällä hissiä odotellessa.

Ulkona oli kasapäin muiden tyttöjen viestejä. Niitä on kiva lueskella.

Mutta oli siellä jokunen kamu liikkeelläkin, pimeyden keskellä.

Pakko oli välillä ravistaa päätä, etten ihan sekoa tämän kaiken keskellä. No, niin. Nyt on taas kaikki reilassa ja huomenna on uusi päivä, parempi tietenkin.

Harmaata riittää

Sellaista kylmänkalseaa harmautta on nyt kaikkialla. Yleensähän "pomo" innostuu kaikista säistä, mutta nyt ei siltä näytä.

Minä mietin, että, mitähän tilanteelle pitäisi tehdä. Ajattelin sitten, että mennään ulos aamulenkille. Lenkkeily tekee aina hyvää. Ja minulla oli ulos asiaakin. Vatsassa nimittäin oli outo oli. Hoidin sen kuntoon syömällä heinää ja oksentamalla.

Hoidin sitten saman tien kaikki muutkin aamutoimet ja pääsin vähäksi aikaa kotikalliolle vapaana viilettämään. Vapaus tekee aina hyvää kaikille. "Pomosta" en kyllä tiedä. Se on nyt vähän outo. Rupesi ikkunoita pesemään. Ei se harmaus siitä miksikään muutu vaikka kuinka ikkunoita kuuraisi. Mutta huvinsa kullakin. Minä mieluummin nukun.

Nuhjuinen päivä

Se on viikonloppu taas. Luulisi, että nukutaan pitkään, mutta kun tuo "pomo" on muuttunut kovin iltauniseksi, niin hirveän aikaisinhan täällä kukutaan ylhäällä. Onneksi minä saan rauhassa jatkaa unia vielä pitkään. Tänään kyllä tuntui, ettei päivä ikinä valkene.

Lenkilläkin oli niin hämärää, että kamera väitti tarvitsevansa salaman saadakseen kuvia aikaseksi. Niin myöhään oltiin liikkeellä, että joka puolella oli muitakin koiria. Sama juttu oli kaikilla muillakin lenkeillä. Muuten päivä meni kotoisasti nukkuessa. "Pomo" kävi jossain tapaamisessa, joten sain olla yksin taas suurimman osan päivää. Onneksi ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Se on taas täällä taas

Se on taas perjantai. "Pomolla" oli vaikeuksia nousta, mutta sitkeästi se selviytyi töihin. Oli mennyt kuntosalillekin vielä töiden jälkeen.

Siellä se sitten tönötti, kauppakeskuksen edessä, tämän syksyn ensimmäinen joulukuusi. Se on kohta joulumieli vallannut kaupungin. Se taas tarkoittaa sitä, että "pomo" välttelee kauppoja. Se ei kestä niitä kiukkuisia massoja.

Kun "pomo" sitten vihdoin kotiutui, mentiin lenkille. Oli kiva ilma, hyvät tuoksut. Minä olin innoissani. "Pomo" ajatteli tyytyä pikkulenkkiin, mutta sain sen houkutelluksi lähtemään kauemmas.

Pian tuli kuitenkin stoppi. Alkoi sota. "Pomo" epäili, että jollakulla oli taas ilotulitus. Minua ei kiinnostanut muu kuin, miten pääsisin nopeimmin karkuun. Sitten "pomo" rupesi väittämään, ettei enää mikään pauku. No, en kait minä uskonut. Varmasti kohta taas alkaa paukkua vaikkei juuri nyt kuulu.

Voitas vaikka mennä just pois täältä.

Onneksi kotona oli rauhallista ja sain jopa jauhelihaa iltapalaksi. Ehkä tämä elämä tästä.

Väsyneet

Meitä väsyttää, mutta reaktiomme on erilainen. Minä nukun. "Pomo" yrittää olla nukkumatta. Se haluaa kuulemma nauttia ensin rauhassa, rentoutua ennenkuin nukahtaa. Minä rentoudun nukkumalla. Mutta kukin tavallaan.

"Pomo" sanoi, että minun pitää näyttäytyä täällä, etteivät ihmiset luule minun hävinneen. Itse se on liehunut ties missä. Mutta minähän näyttäydyn, kun käsketään. Ulkona otettiin muutamia tärähtäneitä kuvia, mutta ei niitä tänne kannata laittaa, joten tyytykää tähän. Tuulista on, mutta yllättävän lämmintä, eikä edes sada juuri tällä hetkellä. Parvekkeella liehuu Henun vanhoja pitsimekkoja tuulettumassa. "Pomo" kävi pyykillä, mutta ei kuulemma riitä. Tarvitaan tuuletusta myös ennenkuin Enni saa ne.

Työmaanantai

"Pomolla" on outo linssisilmä. Se kulkee kamera taskussa ja ottaa hillittömästi kuvia ja sitten kiroilee niiden kuvien määrää. Nyt on taas puhetta vain kuvista ja kuvista ja vielä kerran kuvista. Toivottavasti taas kohta päästään peruselämään. 

Ilma oli välillä hyvinkin kauniin aurinkoinen, mutta tuuli oli turhan äänekäs. Välillä minua tietenkin hermostutti, mutta kaikesta selvittiin. Yhdeltä lenkiltä tuli kiire kotiin, kun pamauttelivat. Mutta hommat hoitui kuitenkin ja ruokaa sain.

Selittelemättä paras

VÄRIKÄS LAUANTAI

SATEINEN SUNNUNTAI

Aurinkoinen perjantai

Oli kaunis aurinkoinen päivä, mutta en minä paljon säihin ehtinyt kiinnittää huomiota,

kun piti ympäristöä tarkkailla.

Kun kerrankin oltiin ulkona sellaiseen aikaan, että muitakin oli liikkeellä, piti tietenkin yrittää seurata ketä ja missä.

Mukavastihan siinä aika kului.

Kyllä me lenkkelitiinkin, eikä vain oltu paikallaan ja tuijoteltu.

Jopa heinikossa kävin välillä.

Ei kait se minun vika ollut, että tuollakin oli joku lenkillä.

Sen sijaan voitais varmaan syyttää niitä narttuja, jotka häiritsevät elämää

 ja jättävät hajuja jälkeensä. Hississäkin on välillä pakko nuolla koko lattia

 ja ulkona nurmikko.

Vaikka päivä olisi kuinka kaunis, ei minulla jää aikaa ilmasta nauttimiseen kun on niin paljon muuta tärkeämpää.