Pääsiäinen kesäajassa

Otettiin aika rauhallisesti tänään.

"Pomo" valitti, että lihakset on eilisen kuntosalin jäljiltä arat. Käskin venyttelemään. Ei venytellyt vaikka näytin esimerkkiä.

"Pomo" kävi päivällä kävelyllä ystävänsä kanssa. Minä tietenkin odotin kiltisti kotona. Olivat nähneet Enniäkin. Enni oli tohkeissaan, kun pääsiäiskukko - kait se oli kukko eikä pupu, puput ei kait muni, tosin olen luullut, ettei kukotkaan - oli käynyt yöllä munimassa ison joukon pääsiäismunia ja jättänyt vielä jälkeensä pussillisen värikkäitä höyheniä.  Aikamoinen lahjoja se kukko - tai pupu.

Ilta-auringonhohteessa harrastin kasakiipeilyä.

 

Auringonlasku oli kaunis.

Lankalauantai

taidettiin muuten unohtaa kiirastorstai...

Tänäänkin kaunis aurinkoinen päivä. Ei siellä hirveän lämmin ole, mutta mukavaa. Jos saadaan tuo "pomo" kuosiin, ruvetaan lenkkeilemään tuntikausia. Nyt se ravaa kuntosalilla, eikä kykene sitten muuhun. On me kyllä portaat ruvettu liikkumaan kävellen. Ilmeisesti "pomo" epäilee olevansa allerginen hissille. Mutta syöhän se allergialääkkeitä. Luulisi niiden tehoavan. Haluaakohan se kiusata rapun koiria. Hirveä haukkumyrsky me saadaan aina, kun mennään yhden koiraporukan oven ohi. Jos ne tietäis, että minä siellä liikun, ne olisi myytyjä. Ne on nimittäin tyttöjä. Varmaan ne karjuukin pettymystään.

Pitkäperjantai

Olihan tämä sillä tavalla pitkä perjantai, että "pomo" heräsi taas aikaisin. Ulkona oli sumuisennäköistä ja puut huurteessa. "Pomo" oli tietenkin innoissaan.

Auringonnoustessa valo oli jännää. Ja liukasta, jäistä oli kaikkialla.

Eikös olekin hieno ympäristö minulla?

En minä ole kaatumassa, muuten vain otin tukevan asennon ;P

Ilta-auringon aikaan oltiinkin pelloilla lenkkeilemässä.

Ittelläs on levee pylly! "Pomolla" on vain huono kuvakulma ja outo huumorintajun.

Mûmak 4 v

Minulla oli tänään synttäripäivä, joten sain haluta kaikkea. Aamupäivällä "pomo" tosin kävi kaupassa. Kait se osti minulle lahjoja. Mutta kun se palasi, lähdettiin lenkille. Minä halusin tietenkin koirapuistoon. Onneksi siellä oli sopivaa porukkaa.

Leikittiin takaa-ajoa ja vaanimista.

Välillä olitiin kepinryöstöä

ja toiset painivatkin. Minä en niin välitä noista kontaktilajeista, joten olin syrjässä.

Oltiin aika  pitkään puistossa ja sen jälkeen "pomo" halusi kotiin. Mutta ei se onnistunut. Minä ilmoitin, että haluan vielä lenkille. Minä määräsin, kun kerran olin synttärisankari.

Kotona "pomo" kattoi minulle juhlapöydän, paistijauhelihakakku, jossa oli neljä kanakierrekynttilää ja herkkunappuloita koristeena. Lahjaksi oli vinkuva hiiri tai joku muu ötökkä sekä muovinen rulla, joka haisi aika hyvälle.

Joko, joko, joko???

Puhallan kynttilät.

Kait minä saan ottaa?

Ja miksen saisi. Minun kakku!

 

t.

Tästä pahuksen aktivointilelusta sitten riittikin puuhaa koko illaksi. Kaikin tavoin yritin päästä käsiksi herkkuihin. Jotain sainkin irti, mutten kaikkea. Tämä todella aktivoi. Muutenkin hyvät synttäri

 

Ja onnea uusille vauvoille! Kotikenneliin syntyi minulle kaksi velipuolta ja kaksi sisarpuolta.

Aurinkoa, aurinkoa!

Kovin on kirkas auringonpaiste nykyisin.

Päivällä on myös aika lämmin eli hanki upottaa. Yöllä taas on pakkasta, joten aamuisin on hyvät hankiaiset.

"Pomo" leikkii edelleen raihnaista. Tänään en päässyt koirapuistoon, mutta sain vähän aikaa touhuta irti.

Ja taas illalla aurinko laski.

Hiljaa, hiljaa hiivitään

Ihan on mukavan hiljaista meillä. Minullehan se sopii, mutta tutut koiranulkoiluttajat katselevat vähän pitkään, kun "pomo" vain nyökkäilee. Pitänee hankkia lappu, jossa lukee PUHEKIELTO. Onneksi ei ole lenkkeilykielto. Treenikielto kyllä on ja sekös ottaa "pomoa" päähän. Tosin tuskinpa se jaksais kuitenkaan mitään treenata. Lenkitkin on aika köyhiä.

Meillähän on taas naapurissa peruskorjaus, vai pitäiskö sanoa, että vihdoinkin. Tämä on "pomon" entinen kotitalo.

Päivälenkillä mentiinkin koirapuistoon. Sekin hyvä puoli tuossa "pomon" taudissa on, että kun lenkit jää pieniksi, tulee "pomolle" huono omatunto ja minä pääsen puistoon. Tänään siellä oli seuraakin, seitsemän kuukautinen kultainennoutaja

ja kolmikuinen landseer, joka oli tietenkin kaikkien mielestä niii-iiin söpö.

 Nämä nuorukaiset olivat samasta perheestä ja tottuneet peuhaamaan yhdessä.

Minä siinä liepeillä pyöriskelin.

Olihan siellä neitokin haalarissaan, mutta se on niin valeraskautensa lumoissa, että vain ärisee. jos lähelle menee.

Palleroa siellä vain kuvattiin.

Pienten puolelle tuli isoja koiria, joita piti mennä katsomaan. Tämä on aika yleinen asetelma. Isojen puolella on aina pieniä ja joskus isojakin. Niinpä myöhemmin tulevat äksyt isot menevät pienten puolelle. Tuli sitten meidänkin joukkoon yksi innokas iso. Minun piti sille oikein ärähtää, kun rupesi uhoamaan. Lähdettiin sitten pois ja nuorukaisetkin lähti.

Ja illalla aurinko laski.