Syksyinen tunne aamulla.

Iltaa kohti syksy hellitti, mutta laitan silti eilisen auringonlaskun kuvan.

"Pomo" tuli aikaisin töistä kotiin.

Lähdettiin mummoilemaan. Tai siis "pomo" mummoili, minä nautiskelin elämästä

 seurasta

ja nukkumisesta.

Hanhetonta kertomaa

Ja sanatkin saatte ihan itse keksiä. Me tarjotaan kuvat. Punokaa te juoni.

 

Usvaa ja niitä iänikuisia hanhia

Miten se jaksaa olla väsynyt tuo "pomo"? En voi olla ihmettelemättä. Kyllä se raahautuu yleensä viimeistään kolmannella kellon soitolla ylös ("kun kello soi kolmesti, sinä kiellät minut vai kun kello soi, sinä kolmesti kiellät minut") mutta on jotenkin jähmeä koko aamun. Onneksi se on vähemmän jähmeä, kun palaa töistä.

Mutta lenkille me selvittiin tänäänkin viileään aamuun. Usvaa oli kaikkialla, joten kamera jaksoi dokumentoida ympäristöä ja tietenkin minua.

Eikä nyt "pomolla" niin kiire ikinä ole, etteikö ehtisi hanhia kuvaamaan. Hanhia aamuauringossa

ja hanhia ilta-auringossa.

"Pomo" kotiutui tänään myöhään. Oli kirjastossa "Novellikoukussa". Oli ollut kuulemma hieno juttu. Aikoo siis mennä toisterkin. Ihan sama kunhan minusta huolehtii. Tänään Henu kävi minun kanssa lenkillä, jotta "pomon" ei tarvinnut tulla välillä kotiin.

Ja lopuksi toki auringonlaskua ja hanhia.

Kauniit päivät jatkuvat

Aamulla oltiin hiukan myöhemmin liikkeellä (eli siis seitsemän maissa), kun "pomo" ei ollut varma, jaksaako edes nousta.

Jaksoi se ja lenkillekin mentiin. Hienosti aurinko paistoi kasteiseen ruohoon.

Nähtiin Nelli, joka asuu meidän talon ekassa kerroksessa. Nelli heittäytyy aina pitkälleen, kun vain näkee jonkun.

Tänä aamuna taluttajat juttelivat eilisestä poliisioperaatiosta, jonka aiheutti ryöstö yhden koirantaluttajan kotiin. Oli avannut oven vieraalle ihmiselle. Ovia ei siis pitäisi availla. Mekin siinä ehdittiin sitten vaihtraa jotain uutisia.

Töistä tultuaan "pomo" otti minut mukaan ja mentiin taas mummoilemaan.

Koirapuistossa taas

No ei aamulla. Aamulla ihan normaalisti lenkki ja " pomo" töihin ja silleen. Illalla, töiden jälkeen sitten piiitkälle lenkille, ettei tartte enää kolmatta kertaa lähteä. Talon edessä parveili poliisiautoja, mutta mehän ei olla uteliaita vaan mentiin lenkille, kun kerran näin on päätetty. Vähän hidasteltiin, mutta mitään ei tapahtunut, joten luotetaan siihen, että kyllä naapurit on selvittänyt ja kertoo meille tapahtumat joskus.

Sillä paremmalla eli isojen puolella oli porukkaa, joten mentiin tyhjälle pikkukoirien puolelle. Minähän olen tarvittaessa joko pieni tai iso.

Sieltä se iso tuli moikkaamaan. Ihan kiltti tyyppi.

Ja toinenkin tuli ottamaan kuonokontaktit,

joiden jälkeen mentiin kukin omaan suuntaamme.

 

Oltiin niin pitkään, että pienten puolelle tuli karvapallo ja myöhemmin isojen puolelle ärhäkkä terrieri. Käytiin isojen puolellakin sitten vielä moikkaamassa, mutta terrieri ärisi ja pyrki selkään. Minä en sellaisesta tykkää, joten "pomo" avasi portin ja poistuttiin. Minä tulin pienen keskutelun jälkeen ottamaan pannan taas kaulaani. "Pomo" kehui. Siitä on kiva esittää muille koiranomistajille sitä, että minä en karkaa. Miksi minä karkaisin? "Pomo" tarjoo kuitenkin ruoat. Karvapallo jäi räyhäämään terrierin kanssa. Me lenkkeiltiin ja kun palattiin kotiin, poliisit olivat kadonneet. Nyt katsotaan "huippumalli haussa" finaali. Huono kausi. Ei ketään erityistä lempparia. Tasapaksua porukkaa. Mutta katsoohan sitä paremman puutteessa.

Aivan piipussa...

...tuo "pomo" tällä hetkellä. Ei kykene mihinkään, Kaikkialla on kaaos ja huomiseksi pitäisi laittaa reppu ja eväät valmiiksi. Eikä minua haittais, jos täällä joskus vähän siivottais. 

Aamulla ihan ajoissa "pomo" nousi. Lenkille mentiin kuten aina. Käytiin palstalta vähän porkkanoita ja punajuuria, joita on keitelty soseeksi pakkaseen. Aamulenkin jälkeen "pomo" sanoi heipat ja meni ulos. Tuli takaisin vajaan parin tunnin päästä. Oli käynyt kiertämässä pururataa kymmenen kertaa. Mid Night Runnin maksimiaika on puolitoista tuntia ja "pomo" epäili, ettei se onnistu. Kävi sitä testaamassa. Oli kuulemma kävellyt ainakin kolmanneksen matkasta. Aika oli kolme minuuttia yli sen puolentoista tunnin. Eli teoriassa "pomo" voi selvitä, jos ehtii toipua tästä päivästä.

Mentiin sitten iltapäivällä uudestaan palstalle. "Pomo" keräsi jättikurpitsat pois, kun on uhkailtu yöpakkasilla. Minä huusin, kun joku mies juoksi paikalle. No, se oli Antti, joka haki kurpitsat. Kurpitsajuhlia ehkä luvassa, jos nuo pallerot säilyy niin pitkään.

Kotimatkalla nähtiin Urho, eläinlääkiksen hevonen. Köpsytteli ratsastajansa kanssa palstan ohi. Kiva, kun se pääsee aina hoitajien kanssa ulkoilemaan muuallekin kuin tarhaan. On siihen aiemminkin törmätty. Mutta päästäistä en ole lähietäisyydeltä ennen nähnyt. Nyt ihan nenän eteen pölähti, mutta peruutti, kun yritin tarkemmin tutkia. Jäi ruohotuppaan juureen muka piiloon. Merkkasin sen miehekkäästi omakseni, eikä se edes väistänyt painautui vain tiukemmin maahan.

Totesin päästäisen taktiikan hyväksi ja löin kodin lähellä minäkin pitkäkseni ruohikkoon.

"Pomo" yritti pakottaa minua liikkeelle, mutta minä jäkitin sitkeästi vastaan.

Ja lopulta sitten piilouduin kokonaan. 

Mutta kotona minä nyt olen. "Pomo" käytti katalaa temppua. Jätti minut makailemaan ja käveli itse tiehensä. Pakkohan minun oli seurata, sillä "pomosta" ei koskaan tiedä. Se voi vallan hyvin lähteä omille teilleen ja jättää minut.

Nyt pitäisi vielä käydä ilalenkillä, jos "pomo" kykenee sellaiseen ponnistukseen.

Koirapuistossa pitkästä aikaa

Aamulenkillä mentiin koirapuistoon, tyhjään sellaiseen. On joskus ohikujettu, mutta rähinää on ollut portilla vastass, joten on vain jatkettu matkaa. Nyt ei ollut kamuja, mutta minusta oli tosi mukavaa juosta vapaana ja tutkia tarkkaan viestit.

Kun ilma oli kaunis, eikä kiire mihinkään, käytiin molemmissa puistoissa, sekä isojen koirien rehevässä, kasvillisuutta pursuvassa

että pienten koirien vähän ankean tyhjässä ja tasaisessa hiekkakentässä.

Kun kotiuduttiin, "pomo" huomasi nallen parvekkeella. Oli kuulemma liikuttavaa, kun nalle yksin makaili kaiteen edessä ja yritti tiirata maisemia.

Se tulee aina minun kanssa tuonne ulos, mutta ei ole minun vika, ettei se seuraa minua sisälle. Kait se tykkää makailla siellä.

"Pomo" oli iltapäivän leikkimässä mummoa

mutta palasi ajoissa auringonlaskua ihailemaan. Aurinko laskee nyt juuri linjapylvään taakse eli paljon on taas päivä lyhentynyt tasauksesta.

Postissa

Raikas aamu, kaunis auringonpaiste.

Heinä oli kylmää ja kasteista, erittäin maukasta.

"Pomo" on sitkeästi kävellyt työmatkansa ja väittää sen olevan mukavaa. Katsotaanhan, miten suu pannaan, kun  tulee syksy ja räntäsateet. Vieläköhän silloin on "ihanaa" kävellä aamuisin.

Kun "pomo" sitten kotiutui lähdettiin kävelylle kohti postia. Alunperin suunnitelmissa oli juoksua, mutta kun postissa odotti paketti mentiinkin sitä hakemaan. Käveltiin kaikessa rauhassa, poikettiin uusille poluille, nautiskeltiin kauniista säästä.

 

Melko uuden asuinalueen läpi mentiin ihan vain nähdäksemme, mitä siellä on. Vähän jännitti, saako postiin mennä, mutta ei siellä onneksi ollut koirakieltoa, joten paketti saatiin. Minä ilahdutin ohikulkijoita piehtaroimalla nurmikolla. Se hymyilytti kaikkia ja jotkut oikein pysähtyivät katsomaan. Ihmisiä on niin helppo ilahduttaa.

Kotiin tultiin tuttua rantatietä. Pohjois-Karjalasta peräisin oleva "pomo" ei ilmeisesti ikinä lakkaa hämmästelemästä lehtojen rehevyyttä.

Urheilukentällä oli koulun ykkösten sisäänajo käynnissä. Aika rauhalliselta näytti. 

Ilta vietettiin kotoillen. Oli auringonlaskukin, mutta kun niitä on aina täällä, ei tänään laitettu kuvia. Katsokaa jonkun muun päivän kohdalta. Aika samannäköisiä ne aina on.