Venus kohtasi kuun ja Mûmak Epun

 

Olipas hieno aamutaivas. Kuvattiin. Meillä on nykyisin hyvin aikaisi aaamuja. Heti herättyä lähdetään juoksemaan tuonne pelloille. Tänä aamuna "pomo" juoksi ihan turhan innokkaasti. Minä pärjäisin juoksematta. Onneksi saan olle irti, kun ei siellä oikein ole ketään muuta. Pahoin pelkään, ettei tämä ravaaminen lopu ihan heti. 

Tänään sain kuitenkin sitten päivän levätä, kun "pomo" leikki valokuvillaan. Teki taas kerran jotain opusta. Niiden kanssa sillä menee hillittömästi aikaa. Tänään ei haitannut. Mielelläni välillä lepäilen.

Iltapuolella sitten lähdettiin lenkille. Tavattiin Eppu ja lenkkeiltiin yhdessä. Olipas mukavaa.

"Pomo" sai ison kassillisen kaikenlaista kivaa ja arvokasta Epun emännältä. Oli kuulemma palkka Epun hoidosta. Oli kyllä puhetta, että ei tarvita palkkaa, mutta eihän Epun emäntä usko. meillä ei näistä palkkioista ollut mitään pahaa sanottavaa. Siellä oli nimittäin myös namuja koirille.

No, onkos tullut kesä?

Aamujuoksulla oli vielä aika synkkää ja pimeää. Sehän johtui osittain siitäkin, että oltiin niin aikaisin liikkeellä, mutta ei muutenkaan ollut kovin kesäistä.

Mutta päivällä oli kyllä ihan kesäisen lämmin - tai ainakin keväisen. Uskomatonta!

"Pomolla" vain menee kaikki aika taas noiden valokuvien kanssa. Sillä on joku projekti meneillään.

Variksilla sen sijaan on aikaa ajatella kevättä.

Melkein aurinkoista

"Pomo" pitkästä aikaa valvoi yöllä ja nukkui pitempään aamulla. Eikä se sittenkään lähtenyt juoksemaan vaan aikoi kahville. Minä kerroin, että lenkki olisi nyt paikallaan. Mentiin, mutta ihan vain kävellen.

Ulkonahan oli lähes aurinkoista. Aurinko paistoi, mutta vähän kuin verhojen takaa. Onneksi "pomolla" on tuo hillitsemätön kuvausvimma. Pääsin kaikenlaisiin lähipaikkoihin, jotta saatiin aurinkokuvia. Kyllä minä mieluusti poseeraan, kun se tietää kunnon lenkkiä.

Uudet paikat, uudet hajut! Mitäs muuta sitä poikakoira voi kaivata.

Olihan toki siitäkin iloa, kun katsoin, miten "pomo" konttasi mäkeä ylös.

Ja meidän jäätie kiilsi niin kauniisti auringossa.

Päivälenkillä käytiin koirapuistossa. Isojen puolella oli kokonainen lauma vinttikoiria, joten minun piti jäädä yksin pienten puolella. "Pomo" epäili, että vinttikoirat jahtaavat minua. Lenkit jäi hiukan lyhkäisiksi, kun "pomo" innostui taas leikkimään valokuviensa kanssa. Kait sen pitää antaa huvitella.

Ja aurinko laskee.

Kieli keskellä suuta

Aamujuoksut meni ihan hyvin. Vettä satoi, mutta eihän se meitä haitannut. Eikä haitannut sekään, että paluumatkalla oli melkoinen vastatuuli. Rusakot ja mustarastaat taitavat olla fiksumpia kuin me. Eivät hilluneet siellä sateessa, tuulessa ja tuiskussa. Mutta olihan meillä voittajafiilis, kun tuulta päin puskettiin.

Mutta päivälenkillä "pomo" totesi, että täytyy vähän miettiä, mihin lähtee. Polut ovat kirkkaan jään peittämiä, joten pitää liikkua tien vierillä. Mutta siellä on tiheässä koirankakkaa. Emme ehkä pimeässä lähde tänne seikkailemaan. Iltalenkki tehdään ihan vain jalkakäytäviä pitkin.

 Minunkaan tassut eivät joka paikassa pidä, sillä jää on kovaa ja liukasta ja polut vielä mäkisiä."Pomo" välillä koomisesti liukuu enemmän taaksepäin kuin pääsee eteen.

Vettähän täällä on satanut suunnilleen koko päivän. Tihkusadetta lähinnä, mutta sadetta jokatapauksessa. Olipa sitten melkoinen näky, kun laskeva aurinko onnistui pilvien raosta kurkistamaan. Mehän toki syöksyttiin heti sitä katsomaan. No joo, siis "pomo" kuvasi aurinkoa. Minä katselin, olisko kamuja liikkeellä.

Ja Teemu Selänne on hyvä :)

Valoisa päivä

Olipas herkät värit aamulla. No, ihan aamulla oli pimeää. Juostiin tänään aikaisin. Nyt oli kolme rusakkoa iloitsemassa tulevasta keväästä. Lisäksi nähtiinyksi todella vaalea yksinäinen rusakko. Siinä oli ihan valkoisia läikkiä ja ne tummemmatkin osta olivat hyvin hyvin vaaleita. Outo! Häntä oli kuitenkin rusakon häntä ja korvat sen verran pitkät, ettei se kani voinut olla.

Mutta kun siis vihdoin kotiuduttiin, ihailtiin ihanaa aamutaivasta. Kaiken harmauden jälkeen tämä näytti uskomattomalta.

Nyt otetaan rennosti. Eilen oli vieraita ja tänään "pomo" kävi leffassa katsomassa "12 vuotta orjana". Vahdin tässä huomaamattomasti, ettei "pomo" taas ryntäile tiehensä. Huomiseksi on varmaan keksinyt jotain, mutta pysyköön nyt edes illan kotona.

Intopiukeena

Aamulla ei yllättäin juostukaan, vaan käveltiin juoksulenkki. Pääsin vielä sen jälkeen nuuskimaan tyhjän koirapuiston jutut. Ihan kivaa, joo-o. Mutta päivällä sitten tehtiin innoittava lenkki. Ihan uusille poluille suunnattiin. Se se oli jotain. Painalsin viestiltä toiselle sen, mitä hihna myöten antoi.

Piti mennä kurkistamaan, missä oikein ollaan.

Ei voi olla totta! Me oltiin ihan kodin lähellä ja silti ei ikinä ole täällä käyty.  Kiva kallio talojen keskellä.

Veikkaan, että käydään täällä toistekin.

Täällä käy muutkin, joten ehkä joskus nähdäänkin. Nyt piti tyytyä vain viestittelemään. Tyttöjä oli ollut liikkeellä :)

Lumiukkojen surma

Me lähdetään nykyisin heti aamusta tunniksi juoksemaan. No, ei joka aamu, mutta tänään kuitenkin. Aamut on olleet silleen hyviä, ettei ole satanut, ei ole tungosta ja mustarastaat piristää. Tänään piristeenä oli myös kaksi kisailevaa rusakkoa. "Pomo" oli ne huomannut ensin, koska laittoi minut kiinni ennen kuin huomasin. En minä niitä olisi häirinnyt. Vähän ehkä mukana olisin leikkinyt.

Päivällä kierreltiin katselemassa, miten jää sulaa

ja lumiukot romahtaa. Ei siitä pitkään ole, kun nähtiin näitä tehtävän. Taitavat olla huonossa hapessa nyt.

Iltapuolella näkyi outoja valoilmiöitä taivaanrannassa. Käytiin niitä tiheään ihmettelemässä, ei nimittäin ole moista aikoihin täällä esiintynyt

Olisihan se kiva taas joskus aurinkoakin nähdä. Kait sekin päivä taas tulee.

Huippumalli HAUssa

Eläkeläinen näköjään pystyy unohtamaan viikonpäivän heti viikon alusta. "Pomon" kohdallahan se on lähinnä hyvä juttu, Se ei näes ole mikään maanantai-ihminen, joten parempi vain, kun ei muista. 

Ulkona oli tihkuinen, sumuinen sää koko päivän, mukavan lämmintä ja rasittavan liukasta. Jalat meni välillä ihan omia teitään.Hiihto olisi ehkä onnistunut luistelutyylillä.

Onneksi sentään tuo piehtarointi onnistuu aina.

 Harjoittelen aina vain parempia poseerauksia. Huippumalli haussa ;) Hau, hau!

Mitähän tuolla aidan takana lie?

Ei niin mitään

 Joo, joo. tihkusadetta. Lenkit tehtiin kastumatta. Aamulla juostiin. Ei muuta. Antakaa minun nyt nukkua.

Hyvää yötä!

Lauantaipäivän huumaa

"Pomo" taitaa olla seonnut. Se nyt vielä menee, että se äheltää jotain muka-punnerrusta ja sitten valittaa, että kädet on kipeät. Mutta me myös kävellään alas-ylös ikäänkuin hissi olisi rikki. Muut kyllä näyttää käyttävän hissiä. Minulla ei kait ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että tämäkin puuska menisi ohi niin kuin aiemmatkin. Ihan kostoksi vein "pomon" anivarhain lenkille. Ei antanut minun nukkua vaan piti valoja ja käänteli kirjan sivuja, joten ajattelin, että noustaan sitten. Tehtiin ihan hyvä lenkki ja sitten päivällä vielä pitempi.

Aamulla oli ihan märkää tiellä, mutta päivän mittaan kylmeni sen verran, että päivälenkillä oli jo liukasta jäätä kaikkialla.

Aamulla vain mustarastaat viihdyttivät meitä, eikä päivälläkään ollut ihmeempää tungosta. Niinpä sain taas vapautta pelloilla.

Mukava oli piehtaroida sekä vähemmässä että enemmässä lumessa.

Ja kun nousin ylös huomasin, että tällainen pikkukoira voi liikkua hangen päällä uppoamatta.

 

Mukavampaa, kun ei tartte kahlata.

 Toisella pellolla oli isoja vesilammikoita.

Minä en mielelläni kastele itseäni, joten täällä piti liikkua taiten. Mukava lenkki oli.

Hyvää ystävänpäivää!

.

"Pomo" on availlut pakettejaan ja levitellyt korttejaan, mutta mitä minulla on

Nämä vanhat pehmot vain ympäröivät minua.

Tämä pinguhan  on aika uusi.

Sain sen tammikuussa. Aika hieno vai kuinka.

Mutta tottakai lunnikoiran paras kamu on lunni. Aina!

 

Hiihtoloma kuulemma alkaa. Missä on lumet? Missä on ladut?

Sen verran lunta kuitenkin löytyi, että piehtarointi onnistui.

 

Eihän tämä mikään oikea talvi ole, mutta ihan kiva näinkin. Ulkoilu sujuu, ei palele, eikä edes ole pahan liukasta ja lumi riittää tärkeimpiin.