Oma koti, kultainen

 Aamulla oli hieno auringonnousu, mutta eihän me ihan ajoissa ehditty ulos kuvaamaan. Parhaamme tehtiin niillä valoilla, mitä oli tallella.

Tuollainen haamukoira seurasi minua, mutta minä suhtauduin siihen kylmän rauhallisesti,

 ja katsoin eteenpäin

sillä olihan takanani kullalla sivelty kotitaloa. Helppo tuollaisesta taustasta on ponnistaa eteenpäin.

Kauniista auringonnoususta on aina minulle hyötyä. Pääsen yleensä vapaana juoksemaan johonkin korkealla, aika usein tähän kotikalliolle.

Tänään oli siitä poikkeuksellinen päivä, että illalla minulla oli koirapuistotreffit. "Pomo" törmäsi jumpassa Jedin omistajaan. Sopivat, että illalla nähdään koirapuistossa. Jedi on kymmenkuinen kleinspitz (???) uros, joka koko ajan pyrki hyppimään selkääni. Yritin pakoilla, mutta ei se uskonut, joten yllätin "pomon" käymällä taistoon. "Pomo" ei kuitenkaan kieltänyt minua, kun se ymmärsi, että en minäkään voi kaikkea loputtomasti sietää. Jedi vähän rauhoittui, mutta otettiin vielä pari äijämäistä matsia. Puistossa kävi hetken aikaa myös pari muuta pientä urosta. Ihan kiva ilta. Ehkä mennään toistekin.

Kaunis, aurinkoinen päivä,

jonka minä vietin sisällä.

"Pomo" tuli kyllä ihan ajoissa kotiin, mutta aurinko oli jo laskemassa. Se ei hirveän pitkään viivy nykyisin taivaalla.

Tämä kuvahan on vain kertomassa, mihin kohti aurinko nyt laskee. Tuosta hyppyristä on tultu kauas vaikkei minusta ole kovin pitkään, kun aurinko laski hyppyrin toiselle puolelle.

Mentiin pikaisesti kuitenkin ihailemaan maisemia tuohon entisen pujottelumäen nyppylälle. Mäkeen on joinakin vuosina rakennettu pikkuhyppyreitä ja kumparemäkeä, nuorison epävirallisia projekteja. Huomaatteko, että olen kasvattanut talvipuuhkat kaulalle. Minusta ne on hienot.

Sen verran jäässä oli maa, että piehtarointi teki hyvää. Ja ilta meni kotona tietenkin.

Kaunis päivä - myrskyinen ilta

"Pomo" käy päivisin kävelylenkillä ilman minua. "Pomohan" on töissä ja minä kotona. Tänään oli päivällä näin kaunista. Illalla sitten tuuli niin kovasti, että roskikset paukkuivat. Minä pelästyin.

Sain sitten kotona muuta ajateltavaa, jotta pelko hellittäisi.

 

Hellittihän se. Ja aikanikin, kun mietin, huomasin, että käpälällähän tätä voi pyörittää ja kuonollakin. "Pomoa" vähän harmitti, kun nyt minä voin tyhjentää tämän hetkessä. Minä luulin, että tarkoitus on nimenomaan tyhjentää tämä.

Lepohetki

Eilen oli aurinkoista ja kaunista. Tänään oli märkää ja pimeää. Mutta kyllä me silti lenkkeiltiin ihan kunnolla. Kuvia ei tullut

mutta väsyttämään rupesi.

Vietin siis illan lepäillen. Lepäilkää tekin.

Hammaslääkäri tekee hyvää

"Pomo" oli päivällä hammaslääkärissä, eikä saanut syödä ennen kuin puudutus katoaa. Puudutus olikin tosi tujua kamaa, joten meillä oli aikaa lenkkeillä ennen ruokaa.

Päivähän olikin aivan erinomainen lenkkeilyyn. Aurinko paistoi ja oli pikkupakkanen.

Maa oli jäässä eli kura ei tarttunut. Mentiin siis pelloille.

Ja mikä hienointa, sain taas juosta vapaana. Se on aina elämys kaupunkikoiralle.

Vähän se jäätynyt sänki hillitsi juoksemistani välillä, mutta ei paljon. Kevyesti kun askeltaa, ei niin haittaa.

Tuolla kaukana menee joku koira, liian kaukana, ei kannata rynnätä.

Mutta hölkkäsipä sitten lopulta lapinkoira sen verran läheltä, että kannatti ottaa spurtti. "Pomo" tietenkin lähti juuri päinvastaiseen suuntaan.  Seurasin, kun olin ensin käynyt kohteliaasti tervehtimässä ohikulkijaa, joka tosin ei ollutkovin ystävällinen luonne.

 Seurasin tarkkaan muitakin polkuja, mutta toista kertaa en ehtinyt juosta pois ennen kuin minut pantiin taas narun jatkoksi.

Seuraavan kerran pääsin taas vapaaksi, kun oltiin rannassa.

Meressäkin oli matalimmilla kohdilla jäätä, mutta minun ensimmäinen jäätikköni tänä vuonna oli kalliolammikossa.

Piti raapia ja nuolla

 ja tietenkin nautiskella, piehtaroida.

Jää on kyllä ihan huippua!

Päivän kruunasi Elle, joka tuli illalla leikkimään kanssani. Hyvä päivä! Voisi "pomo" käydä useimminkin paikkauttamassa hampaitaan, jos siitä seuraa näin kivoja juttuja.Se ei kyllä tunnu jostain syystä innostuvan ehdotuksestani.

Nuoria poikia vikksekkäitä

nimittäin Párek

ja minä. Párek heitti haasteella

MOVEMBER-HAASTE
1. Julkaise kuva koirasi viiksistä.
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

 

 
Ensimmäinen osiohan oli helppo ja yksinkertainen. Kuvia meillä aina voidaan ottaa ihan mistä vain. Sitäpaitsi minulla on hienot viikset.

 

Mutta tuohon kakkososioon ei tunnu löytyvän ratkaisua. Ei meillä ole viiksivalluja, joita voitais haastaa. Jos joku viiksekäs tätä lukee, niin voisi ottaa haasteen vastaan. Se voi eturauhanen koirapoikiakin haitata.

Tänään oli kaunis päivä. "Pomo" vietti sen töissä js minä kotona, molemmat siis lähinnä sisätiloissa. Mutta tulee niitä sellaisiakin päiviä taas, kun lähinnä ulkoillaan.

Ulkoilua auringon paistaessa

On mennyt sisätiloissa päivät. Lenkkeilty on lähinnä ennen ja jälkeen auringon. Tänään varmistettiin, että ollaan liikkeellä päiväsaikaan.

"Pomo" haluaa nykyisin kuvia, joissa ei ole hihnoja näkyvissä, joten päästiin kalliolle vapaana viilettämään.

Minä en ymmärrä tuota maan potkimista ollenkaan. Monet koirat näyttävät tekevän sitä. Jawa potkii aina, kun on merkkaillut. Outoa mielestäni tuollainen uhoaminen.

Jawa taas ei taida ymmärtää piehtaroimista.

Näin erilaisia sitä ollaan. Jawa on ruvennut vähän huomauttelemaan isommille koirille. Pieniä se ei erityisemmin noteeraa. Mutta esim. kaverilleni Rivalle haukkui, jolloin Riva raivostui niin, ettei omistaja meinannut saada sitä rauhoittumaan. Rivalla oli tappamisen meininki.

Jawa on taas saanut kehuja ja ylistystä ulkonäöstään ja luonteestaan. Minä kestän sen kuin mies ;) Aamulla taas yksi kyseli, mikä koira tuo on, kun on niin komea. Lisäsi sitten "En minä mitenkään aliarvio tuota toistakaan, mutta kun tuo on niin omintakeisen värinen." No, tähän on totuttu!

Katsottiin vielä auringonlasku yhdessä. Sitten  "pomo" meni tapaamaan jotain ystäväänsä ja vähän myöhemmin Jawa meni kotiinsa. Nyt palataan arkeen eli "pomo" menee taas huomenna töihin.

Lauantai-illan huumaa

"Pomo" sen kun mummoilee, mutta onneksi Jawa on minulla seurana. 

Ja tehdään me toki pitkiä lenkkejäkin ain mummoilujen jälkeen. Nyt levätään. Huomenissa enemmän.

Elokuvat

En ymmärrä elokuvia. En niitä katso. Kuka niitä jaksaisi yleensäkin katsoa. Jawan porukat on jonottamassa lippuja Hobitti 2:een ja siksi Jawa on meillä. Minulle hyvä juttu, sillä " pomo2 vietti taas mummoilupäivän.

Minä olisin viettänyt päivän yksin ellei Jawa olisi ollut seurana.

 Kirjuria väsyttää.