"Pomo" lupaili eilen, että tänään on luvassa pitempiä lenkkejä, kun on aika matalan profiilin liikuntaa viime aikoina harrastettu. Ja olihan sitä. Pitäisi vielä iltamerkkaukset mennä hoitamaan. jos jaksais.
Aulikki ja Eppu tulivat meitä aamulla noutamaan autoajelulle, joka johti meren rantaan. Tai jouduttiin me siinä jonkun matkaa polkua kulkemaan.
Paikka on Emäsalo. Olen siellä joskus Patun kanssa kait ollut, mutta Epulle tämä oli ihan uusi juttu.
Mukavahan siellä rantakallioilla oli vapaana viilettää, kun ei ollut muita paikalla. Välillä joku kävi katsomassa, mutta silloin me otettiin kiltisti valjaat ja hihnat käyttöön.
Eppu oli kovin peuhutuulella.
Aulikki oli kertonut, että Eppu on nyt kovin masentunut, kun valeraskaus vaivaa. "Pomo" kysäisi, että millainenhan se sitten on, kun ei ole masentunut.
Minä jo hetken pelästyin, että nyt se yrittää hukuttautua, mutta sehän vain läträsi vedessä kuin kakarat. "Pomo" kyllä sanoi, että merestä nousee Afrodite, mutta minä en ollut ihan vakuuttunut.
Minä tunnen tervettä epäluuloa vettä kohtaan. Sehän on märkää!
Jos on pakko mennä veteen, niin toki sekin onnistuu,
mutta se tehdään rauhallisen arvokkaasti
Ja siirrytään kuivalle maalle heti, kun mahdollista.
Tukeva maa jalkojen alla on hyvä juttu.
Merta voi kyllä tutkailla rannalta käsin
Siellä on paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta onneksi meri on yhteistyöhaluinen ja heittää useimmiten aarteensa rannalle, jolloin niitä pääsee tarkemmin katselemaan.
Aulikista tuollainen märkä koira on hyvä. Tuli kuulemma huuhdotuksi tahmat pois mahasta.
Mutta katsokaa, verratkaa
ja kertokaa, haluatteko koiranne märkänä vai kuivana.
Oli siinä työtä, kun piti juoksuttaa Eppua, jotta se kuivuisi.
Eppu suhtautui vähättelevästi ulkonäköongelmiinsa.
Sanoi, että ihan yhtä uljaalta hän näyttää, vaikka vähän kastuisikin.
No, kukin tyylillään.
Merellä oli jonkin verrab liikennettä, mutta mukavan rauhallinen paikka tämä oli.
Lämpimällä kalliolla oli ilo kävellä
ja kivenkoloissa kasvoi hyviä tuoksuja.
Jotain kolontapaistakin löytyi, muttei mitään kunnon lunninpesiä.
Mukava päivä vietettiin. Lähtiessä Aulikki kuvasi Eppua puussa. Järjestetty kuva eli muutkin joutuvat joskus poseeraamaan.
Minähän luulin, että kotiin mennään, mutta ei kun mustikkaan tietenkin. "Pomon" riistavietti ilmenee marjojen hamstraamisena. Mutta mikäs siellä puskissa lepäillessä, kun ei ollut verenimijöitäkään.
Jossain vaiheessa "pomo" totesi, että marjastus riittää. Ja me lähdettiin. Kotiinko?
Mitä vielä. Mentiin Porvooseen. Siellä en olekaan ennen käynyt. Kiva kaupunki, mutta jyrkät joenrannat.
Kovasti "pomo" ja Aulikki ihastelivat noita vanhoja taloja. Siellä voisi kyllä olla hyviä tuoksuja.
Olisi siellä ollut terassikin, mutta Epulla oli treenit illalla, joten piti rientää kotiin.
Ja meidän akku on edelleen rikki. Nyt piti vain järjestää, jotta tulee dokumentoiduksi tämäkin päivä.
