Viikonloppu jossain

"Pomo" oli kurssijuhlissa viikonlopun. Minä epäilin pahinta, kun "pomo" poistui lauantaiaamuna reppu selässä. Vapisuttamaan rupesi. Onneksi Henu tuli Jawan kanssa hakemaan minua ja hoiti viikonlopun.

"Pomo" oli nähnyt tällaisen koiran, mutta kuulemma vain ohimennen. Sen sijaan seuraavanlaisissa maisemissa oli viettänyt paljon aikaa.

Kun "pomo" kotiutui katseltiin parvekkeelta maisemia. Päivähän oli kaunis ja taivaat sen mukaisia eli hienoja. Nähtiin siis

 Aurinkoisia taivaita

ja ihanan värikkäitä auringonlaskuja.

Variksetkin ihailivat väriloistoja.

Perinteetön perjantai

"Pomo" on tässä viime päivät kantanut kassikaupalla mitä ihmeellisimpiä juttuja kotiin. Se joutuu vaihtamaan työhuonetta ja päättikin tuoda kaiken ylimääräisen rekvisiitan, kuten norsut, vaa'at, astiat, kortit jne. siis kaiken sen, mikä sen mielestä tekee työhuoneesta kodikkaan, pois töistä. Sanoi, ettei siinä kolossa ole mitään syytä leikkiä kodikasta. Ja että muutenkin tämä töissäviihtyminen on pyllystä. Niinpä meillä on nyt kaapit täynnä roinaa, kun tarkoitus olisi vähentää entisetkin pois. Onpahan "pomolla" taas puuhastelua, kun miettii, mitä tekee kaikelle tarpeettomalle, jota ei raski heittää pois. Onneksi ei ole minun ongelma.

Liekö minun onneni se, että "pomolla" alkoi tänään neljän viikon eläkejakso. Se on osa-aikaeläkkeellä eli on aina neljä viikkoa töissä koko päivän ja sitten neljä viikkoa poissa töistä. nyt on edessä ensimmäinen neljän viikon vapaa.

Oletan, että lenkkini pitenevät ja elinpiirini laajenee.

Pääsen ehkä muuallekin kuin parvekkeelle pilvisiä taivaita tuijottelemaan.

Ihan ok taivaitahan nämä tämänpäiväisetkin ovat.

Meillä oli illalla vieraita ja "pomo" menee viikonlopuksi johonkin, joten taitaa taas tulla taukoa näiden taivaiden kanssa hetki.

Toisenlainen torstai

No, aamu oli ihan perus, eikä päivässäkään ollut kehumista.

Mutta iltapuolella siivosin. Jotain outoa tässä kyllä oli. Petini piti tuulettaa. Imurin päällä on yleensä puhuri, joten siinäpä hyvä paikka tuuletukselle.

Mihin se puhuri nyt katosi? Varmaan "pomo" jotenkin on sotkeutunut tähän juttuun.

Antaa olla! Siivotkoon ihan ite, jos ei kerran apu kaipaa. Minä voin pysyä tässä sohvalla vaikka koko illan. No, mitä nyt taas. En minä mitään ole tehnyt. Mikä ihmeen korva? Puhutko minun korvista? Ei täällä mitään sikoja ole.

Eikä se kyllä yhtään haise. Itse haiset! Minun piiloni ovat niin hyviä, ettei sieltä mitään hajuja pääse ulos.

Onneksi Enni tuli käymään. Hän ymmärtää, mikä elämässä on oleellista, eikä nipota turhista. Lisäksi Enni osaa käyttää minustakin termiä "hän". Enni on sivistynyt ihminen. Lunnia leikitettiin aika pitkään. Minä osaan kiskoa sopivan lujaa, joten Ennilläkin on kivaa, eikä hän kellahda nurin. Enni sitten lopulta luovutti koko lunnin minulle

ja siirtyi värittelemään uusia värityskirjojaan.

Ennistä on kehkeytynyt hyvä värittelijä ja tarkka värien kanssa. Jos prinsessalla on sininen mekko, kyseessä on tietenkin Lumikki. Ja Lumikilla on keltainen tukka. "Pomo" yritti selittää, että eikös se ollut tumma. Mutta ei tietenkään. Näkeehän sen tästä väritetystä kuvasta. Siinä on keltainen tukka, kun minä sen juuri väritin. Kuvatekstissä luki Ruusunen, mutta en "pomo" jätti asian sikseen, koska Enni tiesi. Sininen mekko = Lumikki.

"Pomo" oli muuten tosi pahalla tuulella. Uhosi taas kaikkea työpaikastansa ja lopputilistä sun muuta. Säännöllisin välein se näin uhoaa, mutta eihän siellä mikään muutu. Paitsi nyt "pomo" muuttaa kuulemma johonkin pimeään selliin. En ymmärrä, mitä se keuhkoaa. Eihän se siellä kovin paljon enää nykyisin joudu olemaan. Mutta "pomon" on vain saatava riehua säännöllisin väliajoin. Onneksi minä sentään olen cool.

Niin, joo, tämä tulee tänään juuri sen takia, kun eilen "pomo" oli niin raivona, että ei viitsinyt mitään.

Kelvo *llinen *ton keskiviikko

Valitkaa mieleisenne vaihtoehto.

Rauhallista oli taas aamulenkillä. Yöllä ei ollut rauhallista. "Pomo" katseli painajaisia ja nukkui normaaliakin levottomammin.  Onneksi nuo yöjutut eivät vaikuta minun lenkkeilyyni

eikä myöskään "pomon"  töihinmenoon. Sinne lasipalatsiin punaisten puiden lähelle, "pomo" raahaa itsensä joka aamu. Muistaa se tietenkin aina myös taivaita kuvata.

Töiden ja kampaajan jälkeen "pomo" vei minut lenkille Testattiin ilmeisesti taas jotain kameraa,

kun kuvia otettiin niin paljon. Minä testasin koloja vaikka jouduin tietenkin palaamaan heti maan pinnalle. Kipittelin  viattomana eteenpäin

  

kunnes ykskaks hyppäsin seuraavaan  koloon ennenkuin "pomo" ehti tehdä mitään.

Arvatkaa naurattiko ;) 

 Sitten vain muina koirina taas eteenpäin. Enhän minä mitään pahojani.

Iltalenkillä ei pitkään viivytty, kun "pomo" on nykyisin niin väsy koko ajan.

Tiukka tiistai

Hirveän aikaisin "pomo" taas heräsi ja lähti töihin. Siinä ei mitään kuvia otettu, kun ihan pimeää on. "Pomolla" on töissä huoneenvaihto eli sen pitäisi pakata ja poistaa. Se ei mitenkään tykkää asiasta, mutta toki sen pakon edessä tekee.

Hämärää oli silloinkin, kun se palasi töistä. Kello ei ollut mitenkään hirveän paljon, mutta paksussa pilvessä oli taivas.  Pitihän niitä pilviä käydä katsomassa

ja tietenkin kuvaamassa. Kummasti nuo horisontit ovat vinossa, Onkohan maailma kallellaan? Kaupunki näyttää kuitenkin olevan ihan entisensä. Hassua, miten se näyttääkin ihan satukaupungilta tästä vinkkelistä.

Iltalenkillä mentiin skeittipuistotyömaan ohi. Kyllä ne rakentajat ovat jotain vapaaehtoisia asianharrastajia, kun yömyöhällä tekevät töitä. Hieno siitä näyttää tulevan, (Minä olen kuvassa vähän sekava, kun "pomo" halusi kuvata ilman salamaa enkä minä pysynyt paikallani.)

Mainio maanantai

Minä en aamulla ottanut pultteja siitä, että on maanantai.
Minä osaan rentoutua, toisin kuin eräät. Aamulenkillä satoi eli ei kuvia.

Kun "pomo" palasi töistä kotiin, lähdettiin pitkälle ja mielenkiintoiselle lenkille pyykkituvan kautta taas vaihteeksi.

Ensi alkuun yritettiin ottaa kiinni yhtä irti olevaa koiraa. Melkein saatiin, mutta aina livahti karkuun. Onneksi se sitten lopulta löysi omistajansa ja pääsi kotiin.

Me jatkettiin metsään. Välillä tuntui, ettei "pomo" tiennyt, missä ollaan. Mutta eihän täällä oikeasti voi eksyä, niin ovat pieniä nuo metsälämpäreet. Vähän "pomo" hermostui.kun vetäisin liian lujaa ja se meinasi mennä nenälleen. Höh! Ei ole minunvika. Olisi varuillaan.

Pellolla pääsin hetkeksi juoksemaan vapaana. Otettiin kuviakin, mutta kamera ei osannut ottaa teräviä. Heti "pomo" mietti, että entinen kamera oli parempi. Sellainen se on. Luulee aina, että ennen oli parempi.

Pellolta jatkettiin mäyrämetsään ja minä halusin heti sinne mäyränpesälle vaikka "pomo" yritti estellä. Pääsin minä kuitenkin kurkistamaan sinne.

Koti näkyy tuolla taustalla. Tässä on pururata ja tässä taas jokena tulviva tie.

Sujuva sunnuntai

Se sitten satoi koko päivän, välillä enemmän ja välillä vielä enemmän. Yöllä oli ukkostakin ja se oli kamalaa, mutta päivä meni sitten ihan mukavasti. lenkit ja ruokailut hoidettiin, mutta muuten elämä oli ihan tällaista.

 

Olihan siinä välillä jotain leikin yritystäkin. mutta kyllä se ihan yritykseksi jäi. "Pomo" yritti innostaa, että pure!, pure! mutta, kun ei jaksa niin ei jaksa. Ei siinä kannustukset paljon paina.

Sitkeästi "pomo" kyllä jaksoi. Mietin, että onkohan se taas lukenut jotain "asiantuntija-artikkeleita" ja kuvittelee, että koiran kanssa pitäisi leikkiä. Uni alkoi siinä miettiessä väkisin painaa silmiä.

"Pomo" kävi ostamassa Ikeasta muovilaatikoita ja pakkasi niihin lankansa. Järjettömästi sillä on noita lankoja. Neuloohan se koko ajan, mutta tuntuu, että enemmän kuitenkin ostelee lankoja. Minusta ei kyllä pitäis ostaa yhtään lisää ennenkuin laatikoihin sopii. Ne on aika ylitäynnä jo nyt. Tuolla ylhäällä on vielä yksi laatikko, joka ei mahtunut kuvaan. Minä kyllä protestoin, jos tänne kannetaan lisää noita keriä.

Iltalenkillä sade oli tihkua, joten annoin "pomolle" luvan mennä kauppaan. Osti itselleen kaikkea hyvää. Onneksi Herkkis jätti mullekin jotain.

Laimea lauantai

Laimeasta nyt tiedä, mutta sointuuhan se noihin edellisiin nimiin. Jos eilen ei ollut paljon kuvia, niin nyt on. Tosin tekstiä tulee vähän, kun Herkkis tuli käymään ja se saa primitiiviraivokohtauksia, jos "pomo" kirjoittelee paljon.

 

Kaunis aamu ja kamut lenkillä. Mekin tehtiin ensin ihan pieni peruslenkki.  Sitten lähdettiin pitkälle, pitkälle lenkille Herttiniemeen, ensin Megahertsin kauppakeskukseen ja Herttoniemen rantaan.

 

 

"Pomon" piti tietenkin päästä katsomaan merta ja veneitä.

 

Koukattiin Herttoniemen siirtolapuutarhan ohi. Portit oli siellä tiiviisti kiinni eli ei kovin vieraanvaraista seutua.

Olisi ollut tosi mielenkiintoinen siltarumpu, mutta ei "pomo" antanut minun mennä sinne.

Kotia kohti jatkettiin tuttua rantatietä. Tuolla kaukana olevat valkoiset täplät ovat joutsenia.

Minä löysin uuden polun, joka vei kauniille paikalle.

Kotiin sitten vain.

 Lunni oli palannut pohjoisesta kotiin. Mukavaa! Levättiin yhdessä.

Perinteinen perjantai

Peruspäivä eli lenkit, työt, ruokailut. Tosin "pomo" oli illalla viininmaistajaisissa. Sitä se ei tee kovin usein.

Toisenlainen torstai

Ei tämä mitenkään erilainen ollut, mutta "pomolla" on välillä vaikeuksia keksiä otsikoita näille jutuille. Aamulla normaali lenkki, "pomo" töihin ja minä pitkästymään kotiin.

"Pomon" oli kuulemma pakko ottaa yksi taivaskuva työpaikan nurkilta. (itseasiassa se oli ottanut jotain kymmenen kuvaa, joista epätoivoisesti yritti etsiä parasta tänne)

 Kun "pomo" sitten palasi töistä, se toi myös Ennin tullessaan. Veivät minut lenkille. Enni tarkkaili. Minä merkkailin. Keskusteltiin välillä elämän suurista kysymyksistä ja siitäkin, mitä nyt tehtäisiin.

 

Päätin lähteä kilpajuoksuun ja otin kunnon varaslähdön. Enni saavutti ja meni ohi. Mutta ei ollut minun syy. "Pomo" roikkui hihnan toisessa päässä hidastamassa minua. Sain Ennin kuitenkin kiinni.

 

Arvatkaa, mitä Enni teki! Tarrasi hihnaan ja pysäytti etenemisen. Juokse nyt näiden kanssa kilpaa! Kotinurkilla Enni halusi keinumaan. Minä jäin odottelemaan.  Odotellessa oli aikaa piehtaroida. Enni keinui myös isojen keinussa, Ja hyvin keinuikin. Minulla alkoi olla jo nälkä eli kiire kotiin.

 Aurinkoa käytiin katsomassa. Eikös minulla ole komea kaula. Enni käväisi myös parvekkeella.  Mentiin sisälle lukemaan kirjoja kunnes Enni lähti saunaan.

 

Ne taivaat tietenkin. Noista mustista pivlvistä alkoi sitten sataa.

Lenkkeilyä

Peruspäivä eli ei mitään ertyistä, Pomo kävi taas leffassa ja illalla satoi.

Päivälenkillä sain juosta hetken eteenpäin ja taaksepäin.

Keppejäkin löytyi ja niitä piilottelin.

Tilaa oli juosta ja minä juoksin.

Voisin aina juosta!

Tie pohjoiseen

Aamulla oli tosi hienoja värejä, kaunis auringonlasku, hieno sää, mutta "pomolla" oli valokuvaähky, eikä se ottanut kameraa aamulenkille mukaan. Tällaista ei, kuulkaa, kovin usein satu. Eikä sitä edes harmittanut. Tai niin se ainakin väitti.

Ei se sitten kuitenkaan malttanut olla ottamatta yhtä kuvaa työmatkalla. Mutta otti vain yhden kuvan. Oli varmaan masentunut. Onneksi se kävi leffassa (Tie pohjoiseen, Loiri ja Edelmann) ja piristyi sen verran, että otti iltalenkille kameran mukaan.

 

Ihan pikainen peruslenkki tehtiin ja ihmeteltiin, miten pimeää on jo iltaisin, jos taivas on pilvessä. Kokeiltiin  tietenkin erilaisia kuvauskulmia ja poseerauksia. "Pomo" oli tyytyväinen taitoihinsa, joten laitetaan pari muutakin kuvaa tähän lopuksi. Ei ne "pomon" otokset aina niin onnistuneita ole.

Tuima on tuuli

Aamusta ja päivästä ei mitään sen kummempaa. Töiden jälkeen matkattiin parilla bussilla ensin Arabiaan ja sieltä käveltiin rantoja pitkän Vanhankaupungin koskella ja kotiin. Mutta nyt ei jakseta enempää lörpötellä. Katsokaa kuvat, Niissä on kaikki.

 

 

 

 

Illalla sitten katsottiin Suomen huippumalli haussa.

Mitä kaunein sunnuntai

Vaihteeksi "pomo" heräsi aikaisin.

Taivas oli hennon rusottava ja ilma mukavan raikas mutta ei kylmä. Aamulenkille lähdettiin suht myöhään, sillä aamukahveilu taas kesti. Mutta kun sitten vihdoin lähdettiin, oltiinkin kauan. Vanhan hyppyrimäen kautta suunnistettiin Herttoniemelle päin. Rauhallisempia teitä kuljettiin sillä kaunis sää oli houkutellut paljon muitakin liikkeelle. Pyöräilijöiden seassa on aina hankalampaa, kun pitäisi pysytellä koko ajan samalla puolen tietä. Eihän se käy vaan viestit on luettava molemmin puolin tietä.

 

Lähelle rantaa laskeuduttiin. Näissä laskuissa joutuu aina "pomoa" odottelemaan, kun siitä on vanhemmiten tullut niin kovin varovainen kaikessa.

Hyviä heiniä siellä matkalla oli, joten ei se odottelu aina hukkaan mennyt.

Täällä oli paljon nuotionjälkiä ja jonkin verran roskiakin. Mutta ottaen huomioon, että tämä on nuorison suosima kokoontumispaikka, roskia oli tosi vähän. Eikä syytetä nuoria. Kyllä näillä kallioilla oleilee kesällä kaikenlaista porukkaa.

Ärsyttävää oli se, että jotain ruoanjämiä oli myös jäänyt pariin paikkaan, eikä "pomo" laskenut minua sinne. Heinään jouduin siis tyytymään.

 Hyvin epämääräisen mutaisen polunpätkän päässä oli hieno näköalakallio. Siellä ei kuitenkaan kauan viivytty, vaan lähdettiin kotia kohti vähän eri reittejä kuin tänne tullessa.

 Muutama koirakin nähtiin, mutta menivät aika kaukana.

Jonkin verran sattui polkujen varrelle ruskakasvejakin, mutta enemmän kesäinen päivä oli kuitenkin.

"Pomo" meni Ennin kanssa ponistelemaan vaikka näki, että olin hermostunut. Tuuli nimittäin yltyi iltaa kohti ja äänimaailma oli melkoinen, ujellusta, ulvontaa, ovien pauketta. Mutta kaikesta selvitään.

Ponistelun jälkeen mentiin iltalenkille. "Pomo" oli päättänyt, ettei jaksa enää ottaa kuvia, mutta toisin tietenkin kävi. Oli kuulemma ihan vain pakko kokeilla sitå lapsieläinasetusta, jolla pitäisi saada kuvia liikkuvista otuksista eli minusta. Ei se sitten kuitenkaan täydellisesti toiminut eli suurin osa kuvista meni pieleen.

 

 

 Ja taivaat kans.

"Pomo" on terve, kun se leikki

Illalla satoi, yöllä satoi ja aamulla satoi. Me nukuttiin pitkään. "Pomo" nukkui taas tosi levottomasti. Näki varmaan unia karusellista, kun pyöri pitkin ja poikin. Minä yritin rauhoittaa sitä tulemalla nukkumaan ihan viereen, mutta ei se paljon auttanut. Meillä oli kyllä ikkuna kiinni. Olisko se ahdistanut. "Pomo" laittoi sen illalla kiinni, kun minua sade hermostutti. Mutta minä kyllä nukuin yöni aivan erinomaisesti. Kiitos kysymästä vain. Jatkoin aamullakin tyytyväisenä kunnes "pomo" meni niitä taivaitaan kuvaamaan. Parvekkeen oven aukaisuun aina herään. Yleensäkin nukun koiran unta, mikä ei ole ihme, minähän olen koira.

Sadehan lakkasi aamulla ja näytti siltä, että tulee kaunis päivä.

 Kyyhkyt mietiskelivät langalla, mitä tänään tekisivät. Veikkaan, että pelloille syömään menivät kuten kaikkina muinakin päivinä.  

Kun "pomo" oli saanut taivaat kuvatuiksi, se meni juomaan kahvia ja lukemaan kameran käyttöohjetta. Minä menin takaisin nukkumaan.

 

 

  

Nuku siinä sitten, kun joku pyörii koko ajan ympärillä kameran kanssa. Vaihdoin tahallani asentoa.
Mutta niinkuin huomaatte, ei se paljon auttanut. Lopulta kuitenkin "pomo" oli saanut kyllikseen ja mentiin ulos.

Roskia vietiin vaihteeksi pyykkituvan läheiseen roskikseen. Minä odotin tietenkin. Kyllähän minä jo tämän jutun osaan. En edes yritä lähteä mihinkään, joten "pomo" vain kietaisee hihnan pylvään ympäri ja luottaa minuun. Meni siitä joku koirakin juuri ohi, mutta ei tullut moikkaamaan, joten enpä minäkään välittänyt. Osataan sitä täälläkin teeskennellä välinpitämätöntä. 

Seuraavaksi jouduin tietenkin pyykkituvan eteen. "Pomo" kävi varaamassa iltapäiväksi vuoron, jonka se kävi sitten myöhemmin perumassa, kun totesi, ettei viitsikään mennä pyykille.

Lenkille mentiin teollisuusalueen kautta vaihtelun vuoksi. Eihän siitä lenkistä pitkä tullut, mutta kuvia kyllä riitti, koska "pomo" taas kokeili erilaisia asetuksia. Ehkä se oppiikin vielä käyttämään uuden kameran hienouksia.

Tämä roskasäkki yritti teeskennellä olevansa mörkö, mutta minä en uskonut vaan kävin lirauttamassa sen päälle merkin, että muutkin koirat tietää sen vaarattomaksi.

  

 

Kotikalliollekin mentiin, jotta voin vähän juoksennella ja etenkin, jotta "pomo" voi ottaa kuvia.

 

Ihan tyytyväinen "pomo" alkaa olla, kun on saanut äänet ja kuvannäytöt pois.

Hyviä kasvikuvia ottaa automatiikallakin. On siinä ihan kasviasetuskin, mutta sitä "pomo" ei nyt tänään enää jaksanut kokeilla.

 Enni tuli käymään ja toi mukanaan puhuvan ponin. Luulin, että se puhuu minulle. Mutta näin ei kuulemma ollut asia.

Enni ja poni leikkivät legoilla, minä seurustelin kettutytön kanssa kunnes uni voitti.

 

Enniä ei nukuttanut.

Kun Enni lähti kotiinsa, me mentiin lenkille. Joku oli käynyt vähän kitkemässä. Erinomaista!
Käytiin pujottelurinteen kallioilla katselemassa aurinkoa piehtaroimassa  ja juoksemassa. (Noita kahta viimeksimainittua tein vain minä.)

Tässä tiessä on hirveä railo. Miten minä pääsen sen yli?
Aurinkoista oli koko ajan.
Eikös tämä jo riitä? "Pomo" on ihan innoissaan, kun se näki eilen töllössä ammattieläinvalokuvaajan, joka sanoi, että yksi tärkeimmistä jutuista on ottaa mahdollisimman monta kuvaa. Minusta tämä osuus toimii meillä. Valokuvaajalla oli kyllä muitakin neuvoja, mutta niihin ei "pomo" kiinnittänyt huomiota. Nyt se suree, että eilisillasta lähtien kuvia on tullut vain 385. Ei sillä määrällä pääse ammattilaiseksi ... ei se kuulemma haluakaan?

  

Ja ne taivaat tietenkin...