Toukokuu loppuu...

...mutta luulen, että toukotyöt jatkuu, ainakin tänään jatkuivat.

Aamulla oli ihan normaalia talikon heiluttelua ja kitkemistä, mitä nyt yhden viinimarjapensaan "pomo" kiskoi juurineen maasta. Minua ei jaksanut kiinnostaa.

Illallakin (siis mehän käydään palstalla kaksi kertaa päivässä, aikaisin aaamulla ja myöhään illalla, jottei nähtäis ketään, vaikka kyllä me silti välillä törmätään palstanaapureihin) ...siis illallakin kaikki alkoi ihan normaalisti, mutta sitten ykskaks "pomo" syöksyi vadelmapensaisiin riehumaan. Minäkin siinä sotkeuduin naruihin, joiden muka pitäisi tukea vadelmia.

Pelkistä kuivuneista vadelmista tuli kaksi isoa kasaa, mutta kuivuneiden lisäksi, "pomo" kaivoi tai ainakin yritti kaivaa eläviäkin juurineen.

Ei se kaikkia poistanut, mutta tuon aidan vierestä ja etenkin se takaa, koska siellä on jo naapurin puoli. Ei "pomo" kaikkia jaksanut, mutta hyvin se onnistui repimään käsivartensa haavoille.

Kotimatkan varrella "pomo" huomasi kukkivat sireenit, kun minä menin piilottamaan yhtä keppiä.

Onhan ne hienoja kukkia ja onhan niitä paljon.

Ne on kyhänneet tuon talon päälle jonkin korotuksen ja pilanneet meidän auringonlaskun.

"Pomo" matkailee

Jäin aamulla kotiin yksin. Antti käytti minua ulkona päivällä. "Pomo" kotiutui vasta myöhään mutta epäilyttävän hyväntuulisena. Ei se paljon puhunut, joten katsoin kameralta, mitä se oikein oli puuhannut. sehän ei malta olla kuvailematta, oli mikä oli.Harvinaisen korvakasta ja turvakasta matkaseuraa sillä ainakin oli ollut.

 Siellä näköjään rakennetaan talojakin erilailla kuin meillä. Tässä selvästi on vain yksi seinä pystyssä eikä muuta.

Vai olisiko se ollut joku näkökulmavirhe?

Loput kuvat olivatkin sitten jotain tunnelmointia tyyliin "yksinäinen pursi aavalla merellä".

Ilta on aamua viisaampi

On ne nuo ihmiset heikkoa tekoa. Yö meni kyllä ihan rauhallisesti tai suht, mutta heikossa hapessa "pomo" puuhailee. Ei nyt kuitenkaan niin heikossa, etteikö olisi saanut kilareita, kun huomasi aamulla, että olin käynyt lirauttamassa keittiön matolle. Minulla sentään on se sama paikka aina näitä juttuja varten. Aina me miehet saadaan haukut vaikka syy on naisissa. Naiset levittelee hajuja ja minun pää menee sekaisin.

Palstalle horjuttiin kuitenkin aamulla ja puuhasteli "pomo" siellä tunnin verran. Minä otin rennosti, mitä nyt yhtä tipulintua hätyyttelin, kun se yritti tulla palstalle. Eikös se ole vahtikoiran homma. "Pomo" ei tykännyt, kun tällä vierailijadaamilla oli komea mies, jota "pomo" halusi tiirailla. Sai se sitten kuitenkin selville, että kyseessä on punavarpuspari. On nähty ne aiemminkin palstalla. Olisipa somaa, jos puuhaisivat pesän lähistölle. Minusta se punavarpusmies on aika räikeä, mutta "pomosta" ihanan kaunis.

Päivän mittaan "pomo" pyykkäili ja puuhasteli hissukseen, mutta iltaa kohti se jotenkin innostui. Mentiin palstalle. Tuo takana oleva lakana peittää penkin, johon pitäisi kasvaa hillittömästi auringonkukkia, jättiläisiä ja lehmämäisiä sekä härkäpapuja. Toivottavasti lehmäauringonkukat ja härkäpavut tulevat keskenään toimeen.

Meidän palstan liepeillä on kaikenlaisia vaatimuksia. Tämä vain kuvattiin, kun jostain syystä se huvittaa "pomoa". Outo huumorintaju vai kuinka.

Ilta oli todella kaunis. Vihreä on paikoin ihan liian vihreää ollakseen todellista.

Toipumaan päin?

Pitäisikö tässä heti aamusta olla hilpeä, vaikka ei ole saanut oikeastaan koko yönä nukutuksi, kun "pomo" vain jatkaa vessaravailuaan. Aamullakin se jaksoi ja jaksoi viettää aikaa vessassa, Pääsin minä kuitenkin lenkille. Ilma oli kaunis. Olisin voinut lenkkeillä enemmänkin, mutta "pomo" oli edelleen heikossa hapessa. Jaksoi se kuitenkin mennä Ennin ja Ellen seuraksi.

Lasten kanssa touhutessaan "pomo" oli kuitenkin silminnähden kohentunut. Jaksoi jopa kävellä jonkin aikaa. Toivotaan, että tässä päästäisiin hissukseen normaaliin elämään.

Murinoita kuunnellen

Sisätiloissa lähinnä meni tämäkin päivä. "Pomon" maha jaksaa valittaa ja valittaa jatkuvasti. Rattoisahan sitä kurnintaa oli kuunnella, kun loikoiltiin sängyllä, mutta voisi tässä joskus muutakin tehdä. Ei kait mahatauditkaan voi ikuisesti kestää? Jos kyseessä olisi lunnikoira epäilisin syndroomaa, mutta ihmisistä en tiedä. Jospa vaikka jo huomenna olisi rauha mahassa. Pitäkää peukkuja.

Räväkkä vatsatauti

Ei minun vatsassani mitään vikaa ole. "Pomo" sai Enniltä tartunnan ja päätti sitten ottaa siitä kaiken irti. Melkein vuorokauden tyhjensi ruoansulatuselimistöään molemmista päistä. Oli niin surkeassa kunnossa, että joutui pyytämään Anttia avuksi, jotta saatiin minun aamulenkki hoidetuksi. Päivän "pomo" vietti vuorotellen makkarissa sängyllä lojuen ja vessassa tyhjennystä suorittaen. Päivällä sentään enemmän makkarissa, yöllä lähinnä vessassa. Nyt illalla se päätti kuitenkin olevansa kävelykunnossa. Lenkillä käytiin, ihan ok peruslenkki hyvin hitaassa tahdissa. "Pomonhan" piti olla tänään juoksemassa naisten kympillä, mutta ei siitä ollut oikein kävelijäksikään. Iltalenkillä maha rupesi ääntelemään, joten odotetaan, miten ensi yö menee. "Pomo" on sitä mieltä, että tämä on hyvä aloitua pienelle painonpudotukselle.

Harmaa vähän sateinen oli päivä, mutta samapa se on, miltä ulkona näyttää, jos viettää päivän sisällä.

Hevosia ja maailma kylässä

"Pomo" nukkui huonosti. Valvoskeli aamuyöstä. Mutta heräsi aikaisin, kun oli luvannut mennä katsomaan Henua ja hevosia.

 Väinö on komea hevonen

 "Pomo" kävi sitten kääntymässä kotona. Ulkoilutti minut ja meni tapaamaan ystäväänsä. Rautatieasemalla on taas puutarha, ihan hieno vaikkei niin hieno kuin viime vuonna. Maailma oli myös kylässä ja ihmisiä hillittömästi. Olivat kuulemma paenneet tungosta kaljaratikkaan.

Iltalenkkien ja saunan jälkeen tarkistettiin vielä auringon asema.

Perusperjantai

Tänään "pomo" menikin ilman minua mummoilemaan. Ennillä on vielä masu pipi, mutta Elle vain porskuttaa. Minä odottelin kotona lepäillen. Lenkit hoideltiin, mutta muuten ei erityistä tapahtunut.

Sateet taukosivat ja aurinko lämmitti. Kesä on jo pitkällä. Tuomet sun muut kukkii.

Ja kieloja aalloille kylväisin
mä talvisen tuiskun lailla...

Lapsenvahtina

Ai, että mitäkö tein tänään. Enpähän mitään erityistä. Aamupäivällä leikin lapsenvahtia "pomon" kanssa. Iltapäivällä "pomo" vahti yksin. Minä vain kotoilin. "Pomohan" sulki ennen makkarin oven poislähtiessään. se oli jokin jäänne pentuajaltani, jolloin laitoin kämpän uuteen järjestykseen etenkin yksin ollessani. Järjestelin toki silloinkin, kun "pomo" oli paikalla, mutta lopputulos jäi aina vajaaksi, kun "pomo" sotkeutui asiaan. Mutta nykyisin en järjestele yksin vaan ainoastaan "pomon" paikallaollessa. Kaipaan yleisöä taiteelleni. Onneksi "pomokin" on tämän muutoksen huomannut ja saan viettää aikaani makkarissa. Sinne jään mieluusti, enkä stressaa.

Satoi tänäänkin -  ja paukkui. Olen oppinut tunnistamaan räjäytyksestä varoittavan äänen. Sitäkin tänään kuuntelin. Ja sitä seurasi pamaus. Ja paniikki. Mutta kaikesta selvittiin. Ei hassumpi päivä.,

Kokopäiväinen sade

  

Kun kerran ulkona sataa, niin pitää sisällä huvitella parhaansa mukaan. Aamulla otin vielä yhden rauhoittavan, kun paukuttelu jatkui, mutta ehkä ne ovat jo lopettaneet. Nyt on kovin leppoisaa oleilua. Ihanaa lojuskella olkkarin matolla, kun ulkona sataa ja "pomo" on paikalla.

Mûmak 4 vuotta Helsingissä

Ihan entiseen tyyliin päivä alkoi. "Pomo" kyllä mietti jonkin aikaa, lähteäkö palstalle vai ei. Mutta kuten arvata saattaa sinne mentiin ja pari tuntia taas oltiin ennen aamukahvia. Ihan rauhassa siellä oleilin kunnes taas jostain kuului pauketta. "Pomo" sitten kantoi minua hetken kunnes vauhdilla painelin kotiin. Minulla oli pitkään kauhu päällä. Naapuritalon remonttiakin nyt pelkään. Se tuo Santahaminan rannikkopatteristo suorittaa kovapanosammuntoja tai jotain vastaavaa, varmaan ihan vain minun kunniakseni. Ja illalla sama juttu, kun yritettiin lenkkeillä.

Mutta välillä leikinkin ja jauhelihaa sain ja juhlan tuntua oli ilmassa.

Valtakunnassa kaikki hyvin

...tai ainakin perinteisesti. Meillä oli euroviisuissa voittajakappale, joka sitten jäi hännille. Näinhän se menee. Ja lätkässä oltiin voittamassa mestaruus, mutta lopputulos oli neljäs sija. Tämäkin on tapahtunut joskus aiemmin. Ihana rauha ja jatkuvuuden tunne valtaa lunnikoiran.

Jatkuvuutta on siinäkin, että mentiin palstalle ennen aamukahvia ja oltiin kolmisen tuntia. Piti mennä illalla uudestaan, mutta "pomo" sortui siivoamaan. Sillä on ollut ote hukassa ja elämä tai ainakin koti sekaisin. Alkaa ilmeisesti palautua, kun sai vähän siivotuksi,

 Eiköhän me kesän mittaan tuolla palstallakin saada asioita kuntoon . Kukkii siellä nytkin jokin.

Ja palstan ohi menee kaikkia mielenkiintoisia tyyppejä.

Hanami

Kirsikankukkien katselua harrastettiin aurinkoisessa hikisen lämpimässä säässä. Tänä vuonna juhlapäivä ja kirsikankukat kohtasivat. Ainahan näin hyvin ei ole käynyt.

Täällä minä kävin noin neljä vuotta sitten elämäni toisena helsinkipäivänä. Kovasti ovat puut kasvaneet vuosien mittaan. Uutta oli myös nämä isot hanamijuhlat. Tapasin paljon japanilaisrotuja, akita inuja tietenkin ja shiboja. Shiba  on "pomon" lempirotuja. Hätätilassa voisi korvata lunnikoiran. Yhdellä akitaperheellä on kuulemma myös lunni, mutta se ei ollut mukana.

Vaelleltiin sitten enemmänkin Roihuvuoressa, mutta kuvia ei otettu. "Pomon" ystävä ei tykkää siitä, että "pomo" häärii aina kameran kanssa. Mukavaahan tällainen lenkkeily on, mutta kuumuus kävi voimille. Olin aika uupunut, kun kotiuduttiin. "Pomo" sitten vielä meni juoksemaan, kun sen toinen tapaaminen oli peruuntunut. Mutta ei se hirveästi tainnut juosta vaikka puolitoista tuntia viipyikin pururadalla. Ja kun se kotiutui, se otti päikkärit. Niihin se ei usein sorru. Jaksaa varmaan nyt sitten valvoa pitempään. Mutta nyt lähdetään vielä iltalenkille.