Tulihan se talvi sitten meillekin, kun sitkeästi jaksettiin odottaa. Jo aamulla parvekkeella oli mukavasti lunta ja maailma kaikkiaan näytti paljon valoisammalta. Viima oli kyllä melkoinen ja kylmää tietenkin.
"Pomo" kävi kampaajalla ja sai niin lyhyen ja tumman tukan, että minäkin ensin vain tuijotin. No, kun se näytti niin oudolta! Itse se oli tyytyväinen vaikka olisi kuulemma saanut olla lyhyempikin. Kaljuhan se melkein on, joten kait se lyhyt on ikäänkuin totuttelua siihen, kun loputkin hiukset katoaa.
Minä ajattelin, että lenkille mennään, kun kerran "pomo" oli tullut kotiin, mutta mitä vielä. Se meni ensin pyykkituvalle. Sitten kun pääsin taas ulos, olikin sellainen myräkkä, ettei mitään kuvia otettu. Viima meinasi minuakin heitellä. Se on aika villi tunne, kun häntä menee omia teitään. Mutta minä pysyin tietenkin jaloillani, mitä nyt vähän riehaannuin juoksemaan. Siitä sitten "pomokin" innostui ja riehuttiin siinä muutaman sentin lumikerroksessa ihan kunnolla.
Iltalenkillä sitten sade olikin sen verran hiljentynyt, että kuvia voitiin ottaa. Mutta tuulenpuuskat olivat edelleen melkoisia.
Ei sitä lunta näin paljon ole vielä, mutta tuuli kasaa kinoksia joihinkin paikkoihin. Yöllä pitäisi kuulemma tulla tosi iso myräkkä. Saas nähdä, millaista on aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti