Rauhallista kotielämää

Aamuni alkoi rennoissa merkeissä. Nukkuminen on niin mukavaa, mutta olihan se ylöskin noustava.

Kun Herkkis lähti, Enni tuli eli seurasta ei ole puutetta.

Ennillä oli vauva mukana, joten hän ei ehtinyt leikkiä pelkästään minun kanssani. Kun vähän suukotin Enniä, Enni sanoi: "Hänen viiksensä kutittavat." Minun viikseni :)

Kun Enni rupesi leikkimään "pomon" kanssa poneilla, minä menin nukkumaan ja keräämään voimia.

Voimat olivatkin tarpeen sillä Enni lähti keinumaan

ja leikkimään laivalla.

Minähän jouduin tietenkin silloin puuhun kiinni sidotuksi. Käytiinhän me toki lenkilläkin.

Ja koska Enni oli mukana, sain rauhassa tukia tienvierien hajuja.

Minikin käväisi illalla. Ja taivaat kuvattiin.

Tampereella

Ei sitä pieni lunnikoira aina tiedä, mihin joutuu. Tänään mentiin Tampereelle. Tällä parvekkeella olen ollut aiemminkin.

Mutta mustikkametsässä, jonne sitten mentiin, en ole käynyt. Siellä riitti merkattavaa.

Ja siellä oli tilaa juosta.

 Tietenkin minä sitten juoksin sen, minkä kintuista pääsin.

Mustikkametsän jälkeen mentiin hiekkakuopalle.

Sielläkin minä juoksin.

Mutta siellä voi kiipeilläkin. Näettekö minut?

Tässä on samaa kuvaa zoomattuna.

Herkkiksellä oli siellä ihan omat puuhat. 

Hän teki saunavastoja.

"Pomolla" oli selvästi petoeläimen ruokavalio mutta minä sain tyytyä perusruokaani.

Lenkkimaastoissa ei kyllä ollut valittamista. Ja yöksi, tai yöllä, pääsin kotiin.

Yoda ja muut Söderskärillä

Yoda, "pomo" ja herkkis menivät  Söderskärin majakkaan yöksi. Minä en päässyt mukaan, koska sinne ei saa viedä koiria. Minä menin Jawalle yöksi.  "Pomo" ja Herkkis olivat pakanneet reissua varten paljon ruokaa ja vaatteita jokaiseen säätyyppiin eli tavaraa oli paljon.

Majakkasaaren vieressä oli tällä hetkellä rauhoitettu Bastulandet, jolta riippusilta johti majakkasaarelle. Maihinnousu tapahtui rauhoitetulle alueelle, koska siellä oli Räyskän satama. Saari on rauhoitettu lähinnä tiirojen pesinnän takia ja tiirat hyökkäilivätkin ohikulkijoiden kimppuun.

 Yöpyminen tapahtui majakkatornin sviitissä, jossa "pomo" ja Herkkis kohottelivat maljoja alkavalle uudelle vuosikymmenelle.

Majakassa oli myös taidenäyttely, joka levittäytyi joka kerrokseen. Ylimpänä oli tietenkin majakan lyhty.  Ylhäältä oli hienot näkymät kaikkiin suuntiin

sekä merelle

että saarille.

 Saarella oli hieno vanha 1800-luvulta peräisin oleva puusauna, jossa oli hyvät löylyt.

 Koska ilma oli erittäin hyvä, rannoilla istuskelu oli mukavaa.

Runsas aamupala tarjoiltiin ihan vain meidän porukoille. Yoda tietenkin tunki mukaan.

Maisemat olivat hienoja ja kasvillisuus monimuotoista.

Yodakin kuvitteli ymmärtävänsä jotain kasveista. "Pomo" oli ihastunein sileisiin rantakallioihin  ja aaltojen loiskeeseen

Mutta tietenkin Yoda halusi myös mukaan.

Herkkis tuntee kasveja hyvin, joten keskusteluja "pomon" kanssa käytiin.

"Pomohan" ei kasveista enää mitään faktoja tiedä, mutta rantakukka oli tuttu ja Herkkis tunnisti tähkätädykkeen.

"Pomon" piti tietenkin saada kuvata taivaita kaikiassa muodoissa eli kaukaisia ukkosia,

pilvimuodostumia,  illan kuutamoa ja aamun vesitihkua. Taivaita ja merta katseltiin tietenkin myös majakan ikkunoista.

Ilmeisesti yö majakalla oli onnistunut, mutta eihän sinne voi jäädä loputtomiin.

Kotimatkalle oli siis lähdettävä ja se tehtiin purjeveneellä. "Pomo" oli elämänsä eka kertaa purjeveneen kyydissä. Matka tosin tehtiin  moottirivoimin, koska tuuli oli olematon. Mutta ei se muuta sitä tosiseikkaa, että "pomo" oli eka kertaa purjeveneessä.

Matkaseurana oli myös pari villakoiraa, mutta "pomo" sanoi, että minä olen paras.

Pitkän päivän ilta

Lämmintä oli tänään. Mukavaahan se on, kun ei palele.

Minun pitäisi mennä tiheään pusikkoon tarpeilleni tai ne pitää kerätä pussiin. Mutta ihmiset saavat syytää kaikkea roskaa tien viereen.

 

Leikitäänkö piilosta?  Minä menen piiloon ja muut etsii. Nyt minua ei näy ollenkaan :)

Illalla oli sitten jotkin bileet, kun porukkaa tuli enemmänkin. Jawan kanssa puhuttiin hammaslääkäristä.

 Enni oli tuonut jotain lahjuksiakin.

Lämmintä alkoi olla, kun talo oli täynnä porukkaa.

Käytiin kyllä välillä parvekkeella jäähdyttelemässä.

Ruokaakin oli tarjolla ihan jättipitsan verran. Pitsan nimi oli sukupitsa.

Suku sitä sitten söi.

Mekin omasta mielestämme kuuluimme sukuun, mutta ei meille mitään herunut. Luulisi, että tuollaisista paloista riittäisi jotain nälkäisille koirillekin.

 Kakkuakin siellä oli tarjolla.

Nälkäisenä jouduin turvautumaan maisemankatseluun.

Olympialaisiin

Olympialaiset alkavat ihan kohta, joten minun pitää antaa tässä näyte siitä, että olen kelvollinen osallistumaan.

Ennilläkin oli olympiapaita päällä, joten täytyyhän minunkin kunnostautua. Ette tajunneet, vai? No, sille minä en voi mitään. Tutustukaa maailmankirjallisuuteen paremmin. Aloittakaa vaikka teoksesta "Asterix olympialaisissa".

Päivähän on mennyt raataessa taas kerran. Pilvien katselua olen harrastanut. Kaunis päivä on ollut, mutta mukavia pilvimuodostumia siitä huolimatta löytyi taivaalta. Sinisestäkin taivaasta löytyy mielenkiintoisia kuvioita.

Pihanhoitoakin olen harrastanut huolehtimalla istutuksista ja perehtymällä villiin kasvillisuuteen.

Tämä esim. on nokkonen.

Kyllä tällainen aktiivisuus saa taas unen maistumaan.

Iltataivaiden jälkeen vain hyvää yötä.

Matkailua, kasvimaata ja kotielämää

"Pomo" ja Herkkutasku kävivät reissussa ilman minua. Jossain  Porvoossa kuulemma. Ilmeisesti siellä ainakin oli ruokaa tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Minä sain tietenkin ruokaa vasta joskus myöhään iltapäivällä. Lenkit kyllä tuli hoidettua. Herkkutasku vei minut aamulenkille heti herättyään.

Minäkin sain ruokaa siinä vaiheessa, kun mentiin kasvimaalle. Sain siis, kun otin itse.  Syötyäni menin nukkumaan, sillä päivä oli kuuma.

Herkkutasku sen sijaan jaksoi kitkeä ahkerasti. Kyllä "pomokin" kitki vaikka sillä meni taas paljon aikaa kuvien kanssa, mutta kyllähän me Herkkutaskun kanssa kahdestaan tehtiin suurin osa töistä.

Yhdessä mentiin sitten rankan työrupeaman jälkeen kotiin ja ruvettiin nukkumaan.

 
Herkkutasku kävi kaupassa ja toi taas omituisen ruokajutun. Tämä oli kala, taimen, tuore.

Illalla tuli vielä Enni leikkimään minun kanssa.  Ei tämä loppujen lopuksi ollut yhtään hassumpi päivä.

Lakua maistelemassa

Joku oli leikannut nurmikon ja minä pääsin hetken toteuttamaan itseäni eli juoksemaan. Joskus "pomo" on ihan kiva. Vai johtuiko tämä vain siitä, että se oli käynyt kampaajalla ja Lintsillä, tavannut kavereita ja syönyt ison pannupitsan ja juonut tuopin. Minulla oli edessä kuitenkin jotain uutta, metromatka,

joka johti Rastilaan, jossa en ole koskaan ennen käynyt.

 Rastilan leirintäalueella sitten tapasin Lakun, nuoren käppänäuroksen,  jolla oli ihan kiitettävän mahtavat naamakarvat,

Tutustuimme toisiimme sivistyneesti,

joskin Laku välillä innostui liikaa ja minä jouduin vähän hillitsemään menoa.

Muutamalla hyvin kohdistetulla otteella tein selväksi, mikä on asioiden oikea laita.

Mutta sitkeä tyyppi tuo Laku on. Heti nousi ylös ja jatkoi hyökkäystä.

Halaileekohan se, vai yrittää tappaa?

Rauhoitutaanko?

Rauhoitutaanko, minä kysyin.

Pieni läksiäishalaus vielä.

Nähdään taas kamu!

Kotiin palattiin metrolla tietenkin. Siilitien metroaseman remontti aiheuttaa kaikenlaista mutkaa matkaan, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä kotona odotti.

 Ette kait ole tosissanne???

Tämäkö muka ruokaa?? Ja minun pitäisi syödä.

Arvatkaa, söinkö! Juu, en! En todella!

Rankka ja kiireinen päivä

Harmaata, sateista ja hämärää oli, kun "pomo" taas kolmen maissa nousi ylös.

Pitihän sinne sateeseen minunkin mennä, mutta ei siellä mitään nähtävää ollut.  Menin takaisin nukkumaan, koska vesisateen katseleminen anivarhain ei ole lempiharrastuksiani.  Tai siis yritin mennä nukkumaan. "Pomo" tuli siinä häiritsemään salamanräiskeellä.

 Hoh-hoijaaaa! Eikö tässä saa koira edes nukkua tarpeekseen. Onneksi se aamukahvi on keksitty. Saa edes hetken rauhan.

 Lenkeillä käytiin, lyhyillä ja vain pakollinen määrä. "Pomo" kävi tohtorille jalkaansa näyttämässä. Sai tehotropit ja käskyn mennä perjantaina uudestaan. Hoidetaan toistaiseksi allergisena reaktiona ellei rupea pahempia oireita tulemaan. "Pomo" kävi myös shoppailemassa ja vesijuoksemassa. Ja toi vesijuoksukaverinsa kyläilemään. Vieraat aina piristää elämää.

Että rankka ja kiireinen oli taas päiväni.

Suvisunnuntai

Yöllä "pomo" möykkäsi etsien allergialääkkeitään. Joku tappajaitikka oli purrut sitä koipeen. Pitäisköhän sen voidella omakin niskansa punnkimyrkyllä? Ei minua vain mitkään ötökät häiritse. Onneksi "pomokin" nukahti uudestaan ja nukkui melkein yhdeksään.  Sinä aikana, kun "pomo" selviytyi aamukahvistaan, minä jatkoin unia.

Välillä vähän aamuvoimistelin. Sitten rentouduin taas nukkumaan.

Aamulenkillekin aikanaan päästiin. Kaunis oli päivä ja paljon mukavia kavereita liikkeellä. Ei yhtään hassumpaa olla kaupunkikoira tällaisena päivänä. Ei paljon ehditty sisällä olla, kun lähdettiin palstalle, pikaisesti kuulemma.

 Mansikoita mentiin poimimaan.

Minä tykkään mansikoista, mutta kiire oli takaisin.

Enni nimittäin tuli meille. Tänään Enni leikki enemmän "pomon" kuin minun kanssa. "Pomo" tosin hermoili sen ötökän puremansa kanssa, kun jalka vain turposi. Söi sitten kyytabut, jotka ovat olemassa minua varten. Saa kyllä luvan ostaa uusia heti huomenna.

Aikanaan sitten mentiin ilta-auringossa päivän viimeiselle lenkille. Mukavaa oli lenkillä, vaikkei siitä kovin pitkää tullutkaan.

Tuulikin tuntuu kivalta ulkona. Tänään on ollut kovin tuulinen päivä. Se ujellus vähän mietityttää minua sisällä. Onneksi ei ole tuullut kuitenkaan niin paljon, että peltikatto alkaisi kolista. Siitä en tykkää.
Kokeillaanpas julkaista tämä, jos vaikka tänään säästyttäis taivaskuvilta. Mutta varautkaa silti pahimpaan.