Vähiin käy ennenkuin loppuu

Vähän varoen menin aamulla ulos, kun viime aikoina on ollut yllättäviä paukahduksia. Mutta ihan oli hiljaista, joten hyvin meni. Toisen kerran mentiin ulos sitten, kun aurinko taas nousi. Silloinkin oli ihan rauhallista, joten mikäs tässä ollessa.

Ihana auringonpaistekin oli. Ikuisen sateen jälkeen on tällainen valoisuus virkistävää. Hiukan outo fiilis on, kun nurmikot kukoistavat ja kuitenkin vuoden viimehetkiä kulutellaan.

Mehän lenkkeillään näin vuodenvaihteessa aina, kun on mahdollista siltä varalta, että joskus minua pelottaa niin, etten suostu ulos. 

"Pomo" kävi kaupungilla Ennin kanssa. Hurvittelivat siellä ja kävivät myös leffassa. Ennen sitä lenkkeiltiin reippaasti. Kun "pomo" palasi ehdittiin aloitella lenkki, kunnes pamahti. pari kertaa nostin jalkaa, mutta pamauksen jälkeen suunta oli kotiin. Kotona otin calmexin ja yritettiin jonkin ajan jälkeen taas ulos. Hississä vapisutti ja kovin varoen menin ulos. Ja heti rappusilla kuulin kunnon sarjatulen. Sisälle siis. Sisällä on kyllä kivaa. Täällä en pahemmin kuuntele ulkoilmaa vaan leikin rauhassa. "Pomo" sanoi, että antaa olla, yritetään aamulla taas ulos. Hyvä päätös.

Calmexia peliin

Aamu oli ihan rauhallinen, eikä edes satanut. Harmaata toki oli ja varmuuden vuoksi käytiin taas heti aamusta lenkillä. Sen jälkeen seurattiin päivän alkua parvekkeelta. Mukavaa tällainen rauhallinen olo.

Käytiin vielä toisellakin lenkillä pikaisesti. Varmuuden vuoksi pitää juosta ulkona aina, kun voi.

"Pomo" meni tapaamaan ystäväänsä ja minä jäin nukkumaan.

Kesäisiä maisemia oli näköjään kaupungillakin. Joutsenperhe päiväunilla

ja maksiininloput nurmikenttineen.

Illan mittaan alkoi sitten kuulua pauketta. Välillä pelottikin. "Pomo" antoi Calmexia, veti verhot ikkunoihin ja laittoi telkkarin kovalle. Minä nukun tuolin alla kaikessa rauhassa. Onneksi tämä uusi vuosi on kuitenkin vain kerran vuodessa. Santahaminan kovapanosammuntoja, kaikenlaisia ostoskeskusten ilotulituksia ja matontamppaajapiruja on sentään ympäri vuoden.

Sataa, mutta ei jyskä

Mukava käydä välillä lenkillä ilman, että täytyy kuulostella, missä seuraavaksi pamahtaa. "Pomo" yrittää ajoittaa lenkit niin, ettei ketään olisi liikkeellä. Siis ollaan ulkona aikaisin aamulla ja pahimpien rankkasateiden aikaan. Tänään sain kyllä peräti kahdenlaisia lievemmin rauhoittavia kotiin. Vielä en ole niitä nappaillut, mutta eiköhän jo huomenissa ole syytä.

Paljon ei kyllä nähdä muita koiriakaan näiden epämääräisten lenkkiaikojen takia. Lenkit ovat myös lyhyitä joskin niitä on enemmän kuin normaalisti

Onkohan tuolla sittenkin jotain hässäkkää?

"Pomo" jätti minut sitten illaksi yksin ja meni lasten luo. Mutta kyllä minä pärjäsin.

Joulun aikaa ja taikaa

Vettähän täällä sataa lähes tauotta, mutta joskus auringonnousun aikoihin on ilmassa maaginen häivähdys. Joku sanoo sitä auringoksi.

Me vietämme rauhallista elämää. "Pomo" syö koko ajan ja valittaa, että ylensyönti aiheuttaa pahaa oloa. Ja tietenkin se suunnittelee uutta terveellistä elämää, joka alkaa "huomenna" kuten aina. Minä yritän pitää "pomoa" virkeänä leikittämällä, mutta ei se oikein jaksa. Joten minä nukun sisällä. Olen kyllä päässyt kunnon lenkeille. Sänkipelloilla käyn juoksemassa. Siellä pääsen usein ihan vapaasti viilettämään. Ja mikäpäs olisi kivempaa kuin savisessa märässä pellossa piehtarointi. Kiva on myös kahlata lätystellä vesilätäköissä. Aktivointilelujakin on kokeiltu, kun "pomo" haluaa murjottaa rauhassa. En minä ymmärrä, miksei se voi aloittaa sitä uutta elämäänsä jo tänään.

Jouluaatto

Meillä herätään nykyisin aina hirveän aikaisin, tai siis "pomo" herää. Minä kyllä nukun. Mutta, kun "pomo" herää joskus kolmen aikaan, se ehtii jo auringonnousun aikaan intoutua ulkoilemaan etenkin, jos on värikäs taivas. Eilen oli hieno auringonnousu, joten ulos kameran kanssa piti mennä.

 Kotiin kun tultiin, "pomo" laittoi puurokipon lattialle. Minä oli ihan äimänä. Ei kait se minulle ole? Enhän minä saa ikinä syödä muuta kuin niitä koiran nappuloita.

Mutta oli se minulle! Joulupuuro kuulemma. Ja oli kuulkaa hyvää. "Pomokin" tykkää. Se söi vaikka kuinka monta kupillista voin kanssa. Minä sain vain tämän yhden annoksen ilman voita. "Pomolla" kyllä muutenkin tuo syöminen riistäytyi käsistä. Päivä oli hyvin sateinen, joten sisätiloissa lähinnä oltiin. "Pomo" jotain lahjoja puuhasteli ja naposteli kaikkea. Se on levittänyt karkki- pähkinä- hedelmäkulhoja kaikkialle ja napsii niistä ohimennen koko ajan. Illalla se sitten meni johkin sukujuhliin ja palasi ihan sairaana ylensyönnistä. En minä moista ymmärrä.

Mutta iltalenkin jälkeen minäkin sain lahjoja. Niiden avaaminen se vasta olikin hauskaa. Minä tykkään lahjojen avaamisesta vähintään yhtä paljon kuin "pomo" - ja se on paljon!

Hyvää Joulua vain teillekin. Ja kiitos lahjoista. "Pomo" kiittää myös.

Joulu taas saa

 Kaikille lukijoille tämän kortin myötä hyvän joulun toivotukset. Kiitokset myös kaikille niille ihanille ihmisille, jotka ovat meitä muistaneet kortein ja s-postein.

 Luntahan meillä ei ole, mutta vesisadetta ja tuulta riittää. Kotona olen viettänyt aikaa tuolin alla pelottavia ääniä paossa, kun "pomo" on epätoivoisesti väsännyt joululahjoja. Tänään se tosin päätti lopettaa yrittämisen . Totesi, että kait se joulu tulee ensi vuonnakin. Jos vaikka lahjat valmistuisivat siihen mennessä. Nyt vain nautiskellaan, lueskellaan, oleillaan.

Aamulla oli jopa värejä taivaalla

 mutta ne haihtuivat päivälenkkiin mennessä. 

"Pomo" kävi ruokakaupassa tuhlaamassa viimeisiä killinkejään. Sille on vihdoinkin konkretisoitunut, mitä tarkoittaa osa-aikapalkka kukkarossa. Mutta sehän ei anna pikkuseikkojen kiusata mieltään, vaan osti kaikkea kivaa syötävää ja nautti käsinkosketeltavasta joulutunnelmasta isossa kaupassa. Moni muukin oli lähtenyt ja kaikilla oli näköjään ruokavarastot olleet täysin tyhjinä. Onneksi kaupassa riitti ostettavaa.

Aamun lumi suli tietenkin illaksi

Aamulla satoi lunta, märkää lunta. Käytiin pitkällä lenkillä. Koirapuistossakin oltiin. "Pomo" tykkäsi säästä. Itseasiassa se tykkäsi niin paljon, että kellahti pitkälleen. Minäkin siihen sitten heittäydyin. Se olikin kivaa. Märän lumen alla oli peilikirkas jää, jolla liukui hyvin. "Pomo" ei kuitenkaan intoutunut sen enempää leikkimään. Nyt se väittää, että sormi on sökönä. 

Lumi oli mukavaa, mutta eihän se ilo pitkään kestänyt.

Iloa tulivat sitten tytöt tuomaan lisää.

Aikani jaksoi olla sosiaalinen, mutta sitten väsymys voitti.

Nyt voisin lopettaa tämän lörpöttelyn ja nukkua.

Olipas kaunista

Aamutaivas oli täynnä hienoja värejä.

Kaupunkia ympäröivät hyvin hempeät värit,

mutta toisaalla nouseva aurinko sai aikaa hyvinkin kirkkaita sävyjä.

Sieltä se aurinko nousee.

Ulkona oli jo kirkas auringonpaiste, kun aamulenkille ehdittiin.

Kylmää oli. Maa oli jäässä. Mutta taivas oli pilvetön, kirkkaan sininen.

Iltapäivällä oli jo hämärää. Käytiin pankkiautomaatilla ja todettiin siinä matkalla, että on Seija jotain saanut aikaan. Oli kaatanut ison kuusen bussipysäkin päälle.

Ei kultaa eikä kunniaa

ja yrittänyttä arvostellaan

"Litet större modell.Maskulint huvud. Bra öron. Typiska vänklar. Bra tåt.Någotfallcunde kårs. Rör sig med lilla korta snabba steg. Litet osäkra imiljön."

Mutta lunnikoiranartut ne todella kääntää mun pään.

Mitähän tuomari olisi sanonut askelluksestani, jos olisi nähnyt minut silloin, kun vihdoin pääsin ulos.

Tuuli oli edelleen navakka ja matka kesti. Käytiin Mustissa ja Mirrissäkin, mutta en minä saanut mitään. Ostettiin vain Jawallen joululahja. Käytiin postissakin. Minä kyllä sain kaikkialla kiitos käytöksestä ja etenkin ulkonäöstä.

Mutta päästiin me kotiinkin. Olin helpottunut.

Kun aurinko oli laskemassa, pakattiin tavarat ja lähdettiin mummoilemaan.

Oudon venyneitä nämä kuvat vaikka ihan entiseen tyyliin on laitettu. (korjasin)

Ennillä ja Ellellä oltiin iltamyöhään ja kotiin palattiin vauhdilla. Kuului nimittäin pari pamausta ja silloinhan minä liikun liukkaasti.