Vesitihkua vaihteeksi

Tänään olikin lämmin ja märkä päivä. Märässä lumessa hajut voimistuvat, joten lenkkimme olivat rauhallisia, "pomon" mielestä liiankin rauhallisia, kun minä halusin perusteellisesti paneutua viesteihin.

Iltapuolella sitten mentiin Ennin ja Ellen luo. Elle oli tosi innostunut minusta. Minäkin toki tutkin tätä kovin pientä ihmistä, mutta ei se oikeastaan ollut sen kummempi kuin ihmiset yleensä, sillä tavalla toki hyvä, että pysyi paikallaan aika hyvin. Mutta kovasti Ellekin yritti saada minusta otetta. Kyllähän minä ymmärrän tuon ihailun. Olen tietenkin kaikin puolin ihailtava.

Ennikin oli paikalla.

Räntämyrsky

No,onhan keli! Piti ihan silmiä siristää, kun vastatuuleen käveltiin. Aamulla oli ihan ok ilma, mutta iltapuolen lenkit olivat tarpomista. Ihan kunnon lenkkejä tehtiin, kun "pomo" totesi fatalistisesti, että samahan se on kävellä vaikka kuinka, kun jo parissa minuutissa tulee lumella kuorrutetuksi. Minä toimin oppaana, kun "pomon" lasit myös saivat kinokset pinnalleen. Tavattiin pariinkin kertaan venäjänvinttikoira, jonka kanssa ollaan kavereita. Se on kiva tyyppi. Laskeutuu maahan, jotta ollaan samankokoisia. Ja "pomo" korjasi pinon pehmolelujani. Hyvä päivä siis tänään.

Lumiukkokeli

"Pomo" on vihdoinkin ymmärtänyt olevansa vanha ajatuksiltaankin. Kovasti se yrittää itselleen väittää, että vaikka ulkokuori rypistyy, mieli pysyy virkeänä kuin lapsilla. Ei pysy, ei! Esimerkiksi tänään se tuli hyvin selkeästi ilmi. Lapset ovat intopiukeina tällaisina päivinä, kun lumesta voi muotoilla mitä vain. Ei muotoillut "pomo", ei. Harmitteli vain, ettei kuvia voi ottaa. Lenkit tehtiin ja koirapuistossa käytiin, eikä itketty tai valitettu. Mutta ei todellakaan oltu intopiukeena. Vanha, mikä vanha! Se on viettänyt päivän tällaisten kuvien kanssa. Mitähän se meinaa?

Katsaus menneiseen ja nykyiseen

Kävi mahdottomaksi kuvien saanti tänne. "Pomo" aikansa yritti ja lopetti. Sehän on tunnetusti nopea käänteissään ja aika äkkipikainenkin, joten se päätti, että antaa olla. Nyt näkyy pelittävän, joten täällä ollaan taas. Peruselämää on vietetty tämäkin aika. Koirapuistossa on usein käyty ja paljon mukavia kavereita tapailtu. Ennin ja Ellen luona on käyty. Säitä on ollut, kauniita. On siis sujunut, elämä.

Elämä on yhtä odottelua

Aamulla tehtiin taas vain peruslenkki, kun odoteltiin sitä putkimiestä. Ei sitä tänäänkään kuulunut. Huomenna "pomo" taitaa taas soitella ja kysellä. Se kuulemma vois tehdä muutakin kuin tätä kotoilua.

Iltapäivällä "pomo" sitten päätti, että lenkille mennään, oli mikä oli. Oli hieno ilmakin ja uutta pehmeää lunta. Kuljeskeltiin metsäpoluilla ja mentiin taas koirapuistoon.

Siellä oli minunikäinen koirapoika. Aika hyvin me tultiin toimeen vaikka ero oli sitten lopulta vähän kiivassanainen. Hassua oli, että tämän toisen koiran omistaja kertoi, että hänellä oli aiemmin samanrotuinen uros ja että he olivat usein tavanneet "pomon" ja Nortin. "Pomo" ei tietenkään muistanut mitään. Molempien koirat olivat kuolleet suunnilleen samaan aikaan ja uudet oli hankittu kanssa suunnilleen samaan aikaan. Ja molemmille siis samaa rotua kuin edellinen. Tämä tyyppi on viikon mua nuorempi. Outoa.

Me jäätiin kahdestaan puistoon, kun meille tuon terrierin kanssa tuli vähän sanaharkkaa. "Pomo" oli aika ällistynyt, kun en minä yleensä rähjää. Sitten se ajatteli, että minä olin mustis, kun terrieri pyöri siinä ympärillä kerjäten nameja. "Pomo" on aika hyvä kääntämään kaiken itseensä.

Illalla "pomo" kävi kaupungissa ja oli aivan ällikällä lyöty, kun huomasi, että Siilarin metriksellä on uudet toimivat rullaportaat. Remontti siis edistyy.

Putkimiehen odotusta

Aamulla oli taas "pomo" suopealla mielellä. Mentiin koirapuistoon.

Siellä isojen puolella oli tällainen nuori uros, joka oli ihan kiva jonkin aikaa.

Sen kanssa oli kiva leikkiä, mutta en minä jaksa loputtomiin riehua etenkään  itseäni puolta isompien kanssa.

 

Lähdettiin sitten "pomon" kanssa jatkamaan ja sain taas juoksennella irtikin. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, mutta me vietettiin aikaa kotona odottamassa, jos joku tulisi hankkimaan lämpöä kylppäriin. Ei tullut ketään. Mutta kuun ympärillä oli rengas.

 

Jawan luona

 

 Se oli taas komea auringonnousu

Ulkonakin oli kiva ilma, pikkuisen pakkasta ja kerros uutta pehmeää lunta. Osa kävelyteistä oli kyllä petollisen liukasta. Vesiputkenkorjaajat ajelivat painavilla koneilla eilisen päivän ja tamppasivat tiet liukkaiksi. Mutta pysyi "pomokin" jaloillaan. Minä tässä variksia katselen. Ne oli tosi pörröisiä, joten ehkä puiden yläoksien tasolla puhalsi viima.

 Kamujakin oli liikkeellä, mutta aika kaukana. Ei ne minua huomanneet vaikka kuin yritin huiskutella.

Aamulenkin jälkeen piti vähän leikkiä. "Pomo" laittaa kaikkiin pahvipakkauksiin sisälle namuja ja antaan ne minulle. Minusta on kehittynyt aika taitava näiden avaamisessa.

Päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Melkein häikäisi silmiä. Me mentiin metrolla Jwan luokse. "Pomo" unohti kännynsä kotiin, mutta osasi sitten kuitenkin perille. Muutaman kerran seilattiin kyllä edestakaisin. Jawa oli vähän apea, kun Henu viettää viikot töissä kaukana. Oli minustakin vähän outoa olla siellä, mutta joudun kuulemma joskus olemaan siellä pitempäänkin. Matto oli kyllä erinomainen. Kokeilin sitä poskeani vasten.

"Pomo" yritti saada meistä yhteiskuvaa, mutta me ei oltu kauhean yhteistyöhaluisia.

Kotiin tultiin metrolla. "Pomo" syötti minulle koko matkan nameja, siedätyshoitoa. Sopii minulle :) Ilta meni sitten kotona.

Erikoinen päivä

Hauska haloilmiö näkyi aamulla auringon noustessa. Kuva ei tee sille oikeutta, mutta muuten värit on aika kivat.

Mutta mehän oltiin liikkeellä ennen auringonnousua. Oli aika kylmä, 23 miinusastetta, joten kovin pitkään ei ulkona hortoiltu.  Kylmästä tai aikaisesta aamusta johtuen muita ei ollut liikkeellä. Niinpä sain taas irti viiletellä. Olen aika hurja tyyppi, vai kuinka?

Vesiputkesta oli aamuyöstä löytynyt uusi halkeama ja korjaustyöt jatkuivat eikä vettä tullut. "Pomo" lirutti viimeiset putkiin jääneet pisarat minun juomakuppiin. Kahvinsa se keitti kivennäisveteen, jota onneksi oli taas eilen ostanut. Aamukahvihan on saatava oli mikä oli. Kahvi ei kuulemma paljon normaalista poikennut, mutta kahvinkeitin ruplutti normaalia äänekkäämmin. Sai varmaan vatsanväänteitä niistä kuplista.

Päivä oli kaunis, aurinkoinen ja ilmakin lämpeni hiukan päivän mittaan. Vettä ei tullut, joten "pomo" kävi hakemassa vettä tyhjiin pulloihin tankista, joka oli tuotu paikalle huolehtimaan veden jakelusta. Oli kuulemma eka kerta, kun "pomo" oli tällaisessa tilanteessa eli on jälleen kokemusta rikkaampi.

Päivälenkillä nähtiin myös hyvin hitaasti etenevä autojono. Edellä meni kaksi ruumisautoa, molemmissa yksi arkku. Saattoväki seurasi omissa autoissaan. Autojono oli pitkä ja vaikuttava. Sellaista ei kovin usein näe.

Kaunista päivää seurasi tietenkin kaunis ilta. Vesikin alkoi virrata ja vaikka kylppärin patteri jäi kylmäksi muut olivat  kuumia. Ja kuuma oli kuulemma saunassakin, jossa "pomo" kävi peseytymässä vedettömän päivän jälkeen.

Aurinkoa ja pakkasta, paljon molempia

Päivä oli aurinkoinen ja kylmä. Aurinko laskee nykyisin tuohon meidän parvekkeen kohdalle eli hyvin, hyvin paljon hyppyrimäestä vasemmalle. Mutta se vaeltaa. Siis aurinko hiipii päivä päivältä kohti hyppyriä, siitä ohi ja lopulta katoaa näkyvistä talon nurkan takana keskikesällä. Auringon kulkua on kiva seurata.

 Perjantai, kaunis ilma ja alkava eläkekausi sai "pomon" tulemaan kotiin ajoissa ja hellytti myös viemään minut koirapuistoon.

 

Me oltiinkin yllättäin tänään isoja koiria. Yritettiin mennä pienten puolelle, mutta siellä olijat eivät meitä huolineet, Käytiin siis isojen puolella. Sielläkin oli seuraa ja kivaa seuraa. "Pomo" on hillittömän ihastunut tuohon sinisilmäiseen blondiin. Onhan se kieltämättä aika eksoottisen näköinen. "Pomo" oikein kysyi, että mitä rotua se on. Ei ole tuollaista bordercollieta koskaan nähnyt. Minusta se olisi ollut aika kiva vaikka oli hurja juoksija. Vähän piti varoa, kun se saattoi juosta suoraan päin. Olenhan minä muutenkin vähän arka noiden sosiaalisten koirien kanssa. Minusta on kyllä kiva nähdä kavereita ja käydä koirapuistossa. Ja "pomo" vie minut kyllä pois, kun rupeaa käymään liian jännäksi. Tänään kyllä lähdettiin pois, kun oli niin kylmää.

Välillä oltiin "pomon" kanssa ihan kahdestaan koitapuistossa, mutta siellä riittää aina mielenkiintoisia tuoksuja. Muutenkin minä tykkään kuljeskella siellä ympäriinsä maastoa tutkien.

Aurinko siis paistoi sitkeästi ja mekin lenkkeiltiin sitkeästi, mutta kylmä, kylmä, kylmä oli.

Kotona sitten tietenkin ne parvekekuvat. Aurinkoa katseltiin.

Savutkin ovat auringossa kauniita.

 

Ja illalla tuijoteltiin tähtitaivaita, mutta niistä ei saa kuvia. "Pomosta" olisi ollut kiva jäädä tunnistamaan tähtikuvioita, mutta ei sen naama oikein kestänyt pakkasta. Ei ollut putketkaan kestäneet. Meille ei tule vettä. Ulkona kyllä korjausporukka raataa koko ajan. Nyt me voidaan katsella niitä.