Viimeistä viedään

Pomolla" oli tänään viimeinen kokoaikainen työpäivä. Huomisesta alkaen se on osa-aikaeläkeläinen. Jostain syystä se on enemmän intoutunut eläkeläisyydestä kuin töistä. Onneksi minun ei tarvitse ymmärtää.

Aamulenkillä yritettiin kuvata minua ja taivaita yhdessä. Ei onnistunut. Taivaat piti kuvata erikseen. Päivällä yritettiin kuvata minua ja taivaita yhdessä. Arvasitte oikein! Taivaat piti kuvata erikseen.

Kun ei kerran taivaiden kuvaamisesta tullut mitään, mentiin ulos lenkille.

 

Kotikallioilla taas sain vapaasti toteuttaa itseäni. Ja minähän toteutin, kun oli niin kaunis ilmakin. Pakolliset poseeraukset piti suorittaa.



Iltalenkillä mentiin katsomaan hanhia. Minä tosin yritin nähdä tiellä kulkevaa koiraa, kun "pomo" oli komentanut minut tänne heinikkoon kuvauksia varten. Meillä filmitähdillä tämä "kuvaus, kamerat" on aika tuttu termi. Tässä oiva esimerkki siitä. Kuulemma kuvauksellinen paikka. Lehmän kanssa poseeratessa " pomo" komensi "koeta näyttää luontevalta". Höh, sanon minä. Herkkutasku näyttää luontevalta, kun se ei tiedä, että sitä kuvataan. Ja minun takapuoli näyttää aina kuvissa luontevalta. Niitä kuvia on paljon, mutta "pomo" harvoin niitä kelpuuttaa.

Verkossa

Taivaalla tapahtuu kaikenlaista jännää.

  

Tässä on kuu eilen illalla ja tässä aurinko tänä aamuna. Aamulla oli tosi usvainen ilma, mukava.

 Minä jäin verkkoon. Olen ihmetellyt, mitä se verkossa oleva elämä on. "Pomo" siitä usein puhuu. Verkossa sitä ja verkossa tätä. No, tänä aamuna minä olin verkossa, eikä se minusta kovin iso ihme ollut.

Illalla siivosin. "Pomo" kantaa meille ulkoa hiekkaa, jota saa aina olla imuroimassa, Olispa siivooja niinkuin Párekilla. Iltalenkilläkin siivosin. Keräsin keppejä ja piilotin ne varmaan paikkaan. Siivotkaapas tekin.

Aurinkoiset päivät jatkuvat

 Niin ovat päivät samanlaisia. "Pomo" stressaa päivät töissä ja syö illat kotona. Kohta se sitten stressaa liikakiloja. Voisimmeko sanoa, että aika kuluu, stressi pysyy. Minä en tuota stressiä ymmärrä. "Pomon" mielestä opiskelijat ovat parasta töissä. Nyt työpaikalle on tullut kymmenittäin uusia opiskelijoita ja "pomo" on ihan poikki. Päättäis nyt, mikä on hyvää ja mikä ei.

Meidän kotinurkilla rakennetaan kaikkialla jotain pientä. Mikähän tämänkin tarkoitus on? Pyöräteline?

Kaunis päivä siis tänään, suorastaan hiostava ilma. Kotitalo taustalla. Me "pomon" kanssa ollaan onnellisia, kun saadaan asua täällä.

Näetkö, miten hienosti venyttelen? Punkkeja mä metsästän :D Sain tänään taas uuden annoksen punkkikarkoitetta, joten ei huolta. Kotitohtorin mukaan mahdollisuus punkkitauteihin on muutenkin aika pieni verrattuna elämän muihin vaaroihin. Mutta mukavaa tämä on. Kokeilkaa tekin joskus heinikossa pyöriskelyä.Olin niin hyvällä tuulella, etten viitsinyt edes pahasti jumittaa.

 

Kyllä sitä ollaan niin kaavoihimme kangistuneita. Aina auringonlaskua kuvaamaan.  Nyt on jo ohitettu linjapylväs.

Uusi skeittipuisto

Olipahan taas kaunis, aurinkoinen ilta. Kyllä aamulla ja päivälläkin jotain tapahtui, mutta "pomo" on väsy, eikä jaksa runoilla. Tiukka työpäivä, jolloin joutui oikein töitäkin tekemään ja kovasykkeinen vesijuoksu päälle. "Pomo" sitten rentoutui syömällä, ettei vahingossa laihtuisi.

 

Minä rentouduin lukemalla viestejä, joita oli taas paljon. Mietin usein, että on se tylsää maaseudun koirilla, kun ei lajitovereiden kuulumisia voi lueskella. Kaupunkikoirana elämä on mielenkiintoista.

Meidän lähiskeittipuisto pantiin joku aika sitten pirstaleiksi. Joku yökulkija oli varastanut läheiseltä remonttimaalta traktorin ja ajanut kaiken kumoon. Nyt sinne tehdään uutta, entistä ehompaa aluetta. Hyvältä näyttää tähän mennessä.

Toivottavasti saa olla paikoillaan, kunhan valmistuu. Skeittaaminen on aika vaativaa puuhaa, tietää "pomo", jonka ensimmäinen ja viimeinen kokeilu lähes parikymmentä vuotta sitten, johti maata järisyttävään pamahtamiseen selälleen asvalttiin alamäen antamissa kunnon vauhdeissa. "Pomo" on lukenut jostain, että luut tarvitsevat rajua liikuntaa pysyäkseen vahvoina. Onhan sillä ihan hyvät luut, mutta voisi järkevämpiäkin treenaustapoja kuin heittäytyä selälleen asvalttiin tai päälleen maneesiin. Mutta kukin tyylillään.

 

 Sudenkorentoja tai neitokorentoja tai päiväkorentoja tai jotain joka tapauksessa oli kotipihan kivellä. Jos "pomo" ei olisi noin uupunut, se tarkistaisi, mikä laji. Mutta nyt ei jaksa. Tietävät voi kertoa. Niitä oli erivärisiäkin. Siihenkin syy löytyisi kirjoista tai netistä, mutta nyt ei jaksa. Kauniita kuitenkin.

Ja kaunis oli iltataivaskin. Minun kannalta päivän paras juttu on, että Jawa kävi hammaslääkärissä ja sen seurauksena minä taas saan dentastixin.

Vaihtelevaa

Pimeää ja sateisennäköistä oli aamulla. Kun sitten ulos mentiin, olikin lämmin, kostea aamu. Syksyisentuntuista toki, mutta nythän onkin kohta syyskuu. Meillä ollaan hyvin perillä syyskuun alusta. "Pomolle" tulee työmuutoksia tai jotain sellaista.  Aamulla oli joku muukin liikkeellä, mutta jokaisen hihnan päässä oli kiireinen taluttaja, joten eipähän päästy yhtään moikkailemaan

 

"Pomo" oli tietenkin päivän töissä. Aamulla onnistui nippanappa ennen sadetta pääsemään töihin, mutta kotimatkalla ilma oli kaunis ja hanhet liikkeellä. Joku mainitsi, että ilmassa on selvät syksyn merkit, kun hanhet ja fuksit kulkevat laumoissa. Hanhia onkin isoja laumoja, isompia päivä päivältä.

Vaikka päivä oli kaunis ja lämmin, jossain päin taivaalla oli melkein koko ajan hyvin tummia pilviä.

Iltalenkillä tavattiin paljon koiria, sekä tuttuja että vieraita, mutta "pomo" ei nykyisin ota niistä kuvia.

Minkähän takia ei?

Mahakuulumisia ja muutakin

Herätin "pomon" aamulla, kun minulla oli huono olo. Kello oli jo tosin seitsemän, mutta "pomo" olisi mielellään nukkunut vielä. Minua oksetti. Mentiin keittiöön ja "pomo" piteli minua niin, etten oksentanut matolle. Uloskin sitten mentiin ennen aamukahvia. Minä tein peräti kolme isoa kakkaa, ei mitään ripulia vaan ihan kunnon pötköjä. "Pomon" mielestä se johtui karviaisten ahmimisesta.

  

Taas on ilmeisesti vaatteita likaisena, kun jouduin pyykkituvan eteen. Aamuaurinko herätti tietenkin "pomon" valokuvausinnon. Se oli aika koominen, kun yritti samalla kuvata kasteista nurmikkoa ja estää minua syömästä heiniä. Heinänsyöntiä on kuulemma nyt hyvä hillitä.

Kotona katselinkin vaihteeksi parvekkeelta vähän eri suuntaan. Vaihtelu virkistää, sanovat.

 

"Pomo" meni Ennin ja muiden kanssa katsomaan hevosia. Tällä tallilla "pomo" kävi vuosikausia ratsastamassa joka viikko. Tuli kuulemma kaipuu takaisin. Väinö on valtavan kokoinen, kiltti nuori ruuna, josta oli pakko ottaa kuvia, vaikka varsinaisesti tarkoitus oli kannustaa Hennaa hänen ensimmäisissä koulukisoissaan. Henun ratsuna oli Jackie Brown, joka on aika säpäkkä tamma.


Reipas hännänheilautus ja täyttä laukkaa. Mutta kyllä käyntikin sujui tarvittaessa. Lopuksi tietenkin hallittu pysähdys ja lopputervehdys. Kisassa taisi sekä ratsastajaa että hevosta vähän jännittää, mutta kisan jälkeen olo oli ainakin helpottunut.

 

Pikkukatsojat leikkivät ponia. Enni menikin vielä ponistelemaan ja "pomo" juoksemaan ponon vierellä.

Tänäänhän oli erittäin kaunis päivä, aurinkoinen ja todella lämmin. Sain aika rauhassa tutkailla maisemia, kun "pomokin" halusi nauttia  kesäisestä säästä. Jostain täältä pieni punkki hyppäsi keskelle otsaa. "Pomo" sattui huomaamaan sen, kun silitteli illalla päätäni.

Tässä meillä on aina sama erimielisyyden paikka. Minä haluan jäädä piehtaroimaan, "pomo" haluaa heti kotiin.

Ja illalla rupesi satamaan.

Kaukokaipuuta ja maanviljelyä

  

Taas oltiin hereillä ennen auringonnousua ja tietenkin piti nousta kesken unien hillumaan parvekkeella.

Yläilmoista kuului niin kovaa meteliä, että minun oli pakko kurkistaa, mitä siellä oikein tapahtuu. Aamuvirkut hanhet suuntasivat kohti Viikin peltoja tankkaamaan energiaa tulevaa muuttomatkaa varten.

Aikanaan sitten aurinkokin nousi  ja toi aamu-usvan tullessaan.

Jännä, miten maisema katoaa näkyvistä vähitellen lähes kokonaan.

Hanhiauroja riitti koko ajan. "Pomo" tykkää syksystä (ja keväästä ja kesästä ja talvesta) ja etenkin muuttolinnuista. "Pomo" haluaisi matkustella, kuljeskella, mutta olosuhteiden pakosta ja omaa saamattomuuttaan se on paikkauskollinen, joten sitä ilahduttaa, kun muut sentään lentävät tiehensä. Joku sanoo, että on haikeaa, kun muuttolinnut lähtevät. "Pomosta" se on riemullista. Onko mitään mukavampaa kuin matkalle valmistautuminen hyvässä seurassa! Hanhet osaavat suhtautua. Ne lörpöttelevät keskenään, suunnittelevat matkaa ja vanhat, viisaat hillitsevät nuorisoa, joka haluaisi jo syöksyä matkaan. Valmistautuminen on tärkeää. Ei pidä hätäillä.

Usva jatkoi levittäytymistään kunnes aurinko oli kokonaan noussut ja ajoi usvan odottamaan uutta aamua.

  

Kun oli aamukahvit juotu ja vähän siivoiltu (siis "pomo" joi kahvit ja siivoili, minä nukuin), mentiin taas palstalle. Nyt mentiinkin kitkemään ja kuokkimaan. "Pomo" kaivoi talikolla kuoppaa, mutta ei sitten tykännytkään, kun minä tulin avustamaan. Komeasti multa kuitenkin lensi, kun vähän kuopsutin. Kesäkurpitsatkin peittyivät siinä samalla ja nenä meni multaiseksi. Kaivu-urakan päälle otin vähän taas karviaisia

ja asetuin sitten lepäämään. Meidän piti olla palstalla iltaan asti, mutta Henu soitti ja sanoi tulevansa rokotteiden kanssa, joten mentiin kotiin. Ja sitten minua pistettiin. Eihän se miltään tuntunut, mutta en tykkää siitä, että minulle tehdään jotain. Onneksi Herkutaskun taskusta oli jäänyt kaappiin namupala, jonka sain rokotuksen jälkeen kiitokseksi hyvästä käytöksestä.
Onneksi tultiin kotiin, sillä "pomo" näytti tosi väsyneeltä. Päivä oli toki lämmin ja hikipäässähän se teki töitä, mutta taitaa se silti olla aika rapakunnossa, kun noin uuvahtaa.

 

Mutta mehän mentiin vielä uudestaan. "Pomo" nyhersi penkinpätkää puhtaaksi rikkaruohoista. Minä löysin penkistä kivan vihreän pallon ja ajattelin piilottaa sen johonkin. Mutta eikös vain "pomo" huomannut ja ottanut sitä pois. Mutta ei hätää, penkissä oli niitä lisää. Ja taas "pomo" sotkeutui asiaan. Kielsi minua tiukasti koskemasta kurkkuihin. Outo tyyppi. Vetäydyin varjoon. Poislähtiessä loin vielä katseen kauas ja  "pomo" huomasi taivaan ja pilvet.

Parveilijoita

  

Aamulla oli taas sumuista ja "pomon" piti tietenkin päästä kuvaamaan sitä, kun mitään ei näy. Aina sama juttu. Töistä tullessaan "pomo" törmäsi lintuparveen. Tai ei nyt törmännyt, mutta käveli sen pellon vieressä, jonka ylle ykskaks tuli mieletön hanhiparvi. Linnut lentelivät edestakaisin ja samalla tielle ilmestyi hevonen ja ratsastaja. Hevonen on Urho, eläinlääkäreiden opetushevonen, josta pidetään mahdollisimman hyvää huolta. Siksi se pääsee välillä pitemmällekin. ("Pomon" piti tietenkin vaihtaa joku sana ratsastajan kanssa. Sillä on tapana innostua aina, kun hevosia on näköpiirissä.)

Kun "pomo" sitten kotiutui, lähdettiin heti kasvimaalle.

 

Kasvimaalla on erittäin rehevää ja naapurin puolella kauniita kukkia. Me ei kuitenkaan oltu kitkuhommissa vaan tarkoitus oli poimia loput marjat. Minulle tuli ykskaks kiire, kun tiellä näkyi jotain mielenkiintoista.

Tuo roskakasa keskellä palstaa on erinomainen tähystyspaikka. "Pomo" välillä suunnittelee sen kaatamista, mutta toivotaan, ettei saa aikaseksi. Mistä minä sitten tähystäisin?

Tässä etualalla on Herkkutaskun mangoldeja. Me ei niitä kerätty. Herkkutasku sitten kerää, kun käy seuraavan kerran. Sama juttu näiden porkkanoiden kanssa. Nekin ovat Herkkutaskun. "Pomo" melkein käveli niiden päältä ja sanoi, että me voitas väittää minun talloneen niitä. Enpä usko, että Herkkutasku uskoisi minun kävelleen pellolla kengät jalassa. Kesti ikuisuuden saada "pomo" ymmärtämään, että naruni oli liian lyhyellä, jotta olisin ulottunut syömään karviaisia. Kun se vihdoin sen tajusi, se kyllä siirsi narua tarpeeksi.

Sitten se rupesi kieltelemään, etten saisi syödä niin paljon. Paraskin puhuja. Näkisittepä, miten paljon se itse syö. Enkä minä syönyt kuin puskat tyhjiksi.

 

Kotimatkalla piti pysähtyä urheilukentän viereen katsomaan, mitä ihmettä siellä touhutaan. "Pomo" kertoi, että siellä on uusien koululaisten kastajaiset. Outoa. Näytti aika sotkuiselta puuhalta. Siellä oli poliisiauto, mutta nekin vain seurasivat sivusta sotkemista.

Taivas oli taas illalla mielenkiintoinen. Harmi, ettei se kunnolla tallennu kameralle.

Mielenkiintoisia olivat myös miljoonat ötökät, joita leijaili parvekkeella ja kaikkialla ilmassa. Nuo kuvan hopeiset pisteet ovat lentäviä hyönteisiä.

Karviaiset

  

Sateinen päivä muuttui ihan mukavaksi iltalenkkiin mennessä. Mentiin ensin katsomaan, miltä taivas näytti. Kun kasvimaa näkyi alhaalla, "pomo" päätti mennä katsomaan, jos huomenna mentäis keräämään marjoja.

Matkalla löytyi purukasa, joka varmaan on tarkoitus levittää viereiselle pururadalle. "Pomo" mietti hetken, pitäsikö sen ruveta juoksemaan, mutta unohti pian koko jutun.

Tämä kuva on otettu ihan Herkkutaskua varten. Kasvimaalla oli kolme kurkkua. Oli siellä myös pari kesäkurpitsaa, jotka varmaan poimitaan huomenna syötäviksi, joa mennään keräämään ne loput marjat.

 

Lempimarjani, karviaiset, ainakin olivat poimimiskypsiä. Niiden poimiminen vaatii tarkkuutta, jota minulla onneksi on. Maukkaita ne ovat syödä.

Syksy jo saa

    

Aamu oli sellainen tavallinen työaamu, eli kiirettä ja sähinää. "Pomon" oli pakko ehtiä ajoissa töihin, joten ei syytä hidastella. Onneksi puut olivat hankkineet syksyn värejä, joten minä sain lisäaikaa kuvausten takia. Mutta ei se lisäaika minulle riittänyt . Olisin halunnut olla pitempään ja "pomon" piti mennä töihin, joten vetämiseksihän se meni.  Arvatkaa, kuka voitti. No. "pomo". Se meni töihin ja minä jäin taas kotiin tylsistymään.  
 Iltalenkillä jatkettiin kasviteemaa. Kanervat kukkivat hienosti. Minä en toki syönyt kanervia vaan etsin paikkaa, mihin piilottaa kepin, jonka löysin lojumasta maasta.

   

 Mitä tuo tyyppi kyylää? En minä ole tyhmä. Nämä ovat kalliokieloja. Myrkyllisiä. Niitä en syö! Heinää syön. "Pomon" lempipuut, pihlajat olivat pukeutuneet punaiseen ja haavat keltaiseen. Minä taiteilin koko ajan kuilun partaalla.

Iltahan se kuitenkin on tulossa.

Välipäivä

 

Aamulla "pomo" nukkui liian pitkään, mutta ei sen kuulemma ole väliä. "Pomo" oli päivän töissä ja sen jälkeen leffassa. Minä olin kotona. En minä tästä nyt mitään romaania saa aikaseksi, joten tyytykää tähän.

Koirapuistossa oli porukkaa, joten kait se on kunnossa taas. Minä en puistossa ollut.

Mereilyä

Ei minulle mereilyä tietenkään. Lauantaina minut vietiin Minin luo.  Kaunis päivä oli, Joten mukavahan siellä  vaikka "pomo" lähti pois. 

 "Pomo" meni Herkkiksen kanssa isolle laivalle, jossa oli paljon muitakin ihmisiä. Merellä aurinko teki kauniita polkuja vedenpintaan ja koska ilmakin oli lämmin, tuli kansi tutkituksi tarkkaan.

Laiva vei Pietariin ja auto Iisakin kirkolle. Kulta ja koristeet olivat nähtävissä monin paikoin.

 

 "Pomo" kuitenkin ihastui eniten Talvipalatsiin.  Herkkis oli jo nähnyt kaiken aiemmin, joten häntä ei kiinnostanut. Kompromisseja siis jouduttiin tekemään. Vaskiratsastaja, joka kuvaa Pietari suurta, oli "pomon" mielestä naurettavan mahtipontinen, mutta paljon se sitä kuitenkin kuvasi, olihan siinä sentään hevonen.

Hevosten lisäksi "pomo" kuvasi koiria ja leijonia.

  

Lisäksi "pomo" tapasi joukon tuttuja,  joista tärkein ja yllättävin oli Yoda.

Herkkis tykkäsi kävellä valtakadulla ja katsella ihmisiä. "Pomo" siinä samalla vilkuili kadun vieren palatseja ja muita mahtirakennuksia. "Pomosta" taas Nevan rannat ja vesi olivat mielenkiintoisia.

 Mutta kyllä kaupungilla kasvejakin katseltiin.

  

 

Mutta kaikki loppuu aikanaan ja edessä oli kotimatka. Tulomatkalla ei ollut aurinkoa, mutta utuiset maaisematkin näyttivät hyvältä.

Hetken aikaa "pomo" ehti olla kotona, kun se taas lähti merelle Helsingin saaristoon. Ilma oli erittäin hieno taas.

Minä olen tyytyväinen, kun saan olla taas kotona.