Uuden vuoden aatto

Yöllä kahden jälkeen käytiin ulkona. Minä en uskaltanut mennä hissiltä eteenpäin, joten "pomo" kantoi minut ulos. Raketteja ei ammuttu, mutta tappelevien ihmisten huudot vähän hermostuttivat. Lunta oli vähän satanut, mutta aika lämmintä oli silti. Pikapikaa kävin kakalla ja sitten täyttä vauhtia ulos.

Aamulla lähdettiin ennen auringonnousua ulos. Silloin menin ihan kiltisti ulos asti ja innolla eteenpäin.

Oli mukavaa märkää lunta, sillä vettä satoi melkein koko lenkin ajan. Oli mukavaa kieriskellä lumessa.

Aamulenkki oli pitkä ja rauhallinen. Käytiin molemmissa tyhjissä koirapuistoissakin. Meidän koirapuiston vesilammikkonurkkaus on nyt erotettu pikkukoirille.

Puolenpäivän jälkeen lähdettiin uudelle lenkille, kun oli edelleen rauhallista. Sekin oli pitkä lenkki. Koirapuistossa oli paljon koiria isojen puolella, Sinne mekin mentiin. Välillä paukahtikin, mutta unohdin sen, kun hengailin muiden kanssa. Mutta sitten tuli pari uutta pamausta ja pakko oli päästä kotiin.

Vaikka enimmäkseen satoi, oli välillä kirkasta taivastakin.

Nyt on viimeisestä ulkoiluyrityksestä kuutisen tuntia. Sekin oli pelkkä yritys, sillä täällä alettiin ampua raketteja kaksi tuntia ennen virallista aikaa. Käytiin siis vain kääntymässä. Siitä lähtien on ollut koko ajan tauoton pauke. Välillä niin kova, että rauhoittavista huolimatta on hermostuttanut. Tämä on todella huono paikka, kun tänne kuuluu ja näkyy raketit suunnilleen koko kaupungista. Tosin nyt ei näy, kun ikkunoiden edessä on verhot. Minä olen viettänyt illan vessan nurkassa. Otin toisenkin rauhoittavan, kun ryske vielä yltyy. Mennään varmaan kohta nukkumaan ja yritetään aamuyöstä ulos. Kyllähän minä yli kaksitoista tuntia kestän. Mutta olen minä onnellinen, kunhan tämä vuosi on saatu vaihdetuksi.

Jäistä tihkua

Aamulla lähdettiin aikaisin lenkille ennen kahvia, koska "pomo" päätteli, että paukuttelijat ovat aamu-unisia.

Eipä niitä ehkä muutenkaan olisi näkynyt, sillä ulkona satoi jäätävää tihkua. Liukasta oli kaikkialla ja jääkerros vähän tuntui minunkin tassuissa terävältä etenkin noilla peilikirkkailla jalkakäytävillä. Tehtiin pitkä lenkki. Sain peltosuoralla juosta irtikin edestakaisin. Ja kaiken lopukai mentiin vielä koirapuistoon, jossa hetken leikin yhden pennun kanssa. Pennun omistaja vei sen sitten pois, kun pentu riehui hänen mielestään liikaa.

         

Ulkona oli kaunista tihkusta huolimatta. Vesi oli jäätynyt kaikkiin oksiin ja talventörröttäjiin kimalteleviksi pisaroiksi. Ja "pomo" tietenkin kuvasi.

 

Päivä meni lähinnä sisätiloissa. Minä olen vähän aineissa, kun napsin noita rauhoittavia luonnonlääkkeitä eli lähinnä nukuin. Kukaan ei myöskään paukutellut, kun suhjuinen sää jatkui ulkona. Kauniin pehmeitä värejä oli, kun käytiin kuvauskeikalla parvekkeella.

Mutta miten se on mahdollista, että aina paukahtaa, kun yritetään iltapäivällä, illasta nyt puhumattakaan, mennä ulos. Kuka jaksaa ampua raketteja tuolla vesisateessa? Juuri oltiin tunnin verran lenkillä. "Pomo" joutui kantamaan minut hissiltä ulos. Olin innolla lähdessä ulos, mutta jo hississä rupesi pelottamaan. Hissistä tulin ulos, mutta sitten kauhu kasvoi siihen mittaan, etten kyennyt liikkumaan. Ulkona jo melkein meinasi asiat sujua, kun joku taas päätteli, että on sopiva hetki ruveta ammuskelemaan. Kolmisen kertaa ehdin rauhallisempina jaksoina nostaa koipea, mutta kotimatka meni taas sylissä. Ja nyt ulkona jyskää, mutta kotona kykenen kuitenkin olemaan noiden troppien kanssa. Meillä on telkkari ja radio koko ajan päällä, ettei niin hyvin kuuluisi. Ja makkarin ovi on kiinni, etten pääse katselemaan suoraan ulos. "Pomo" laittaa kellon soimaan aikaisin, jotta taas ehditään tehdä pitkä lenkki ennen  paukuttajien heräämistä. Ja "pomo" lupasi, että vuoden aikana etsitään joku paikka, jossa voi olla vuodebvaihteessa viikon ilman ilotulituksia. Kunhan nyt ensin selvitään hengissä huomisesta. Minä asustelen nyt "pomon" tuolin alla ja yritän rentoutua. Huomenna otan kunnon lääkkeitä.

Vuoden viimeiset auringot?

 Aamulla jäin vielä nukkumaan, kun "pomo" raahautuiaamukahville. Se sai jouluksi kirkasvalolampun, jonka loisteessa se istuu tuntikausia aamuisin. Mutta tietenkään ei mikään lamppu voi estää "pomoa"pitämästä taivaita silmällä. Ja eikös vain aurinko noussut värjäämään taivasta. Parvekkeelle tietenkin kamera kourassa syöksyi "pomo". Kuulin kyllä, mutta en viitsinyt nousta. Kamera oli kuvannut taivaanrannan, josta aurinko nousi ja vastakkaiselta puolelta kuun, joka vielä sinnitteli ylhäällä. Tilanne rauhoittui hetkeksi, mutta sitten "pomo" taas kolisteli parvekkeen ovia. Päätin sitten minäkin nousta tarkistamaan maailman tilan. Kauniita värejähän siellä taivaalla oli. Värit muuttuivat koko ajan, kun kuu hävisi näkyvistä ja aurinko kapusi kokonaan näkyviin. Ja koko ajan "pomo" hyppäsi parvekkeella, mutta ei viipynyt siellä pitkään kerralla, sillä ulkona oli pakkanen.

    
  

   

        

Lenkille lähdettiin, kun aurinko paistoi ja hanki kimalteli.

Pieni lentokone näkyi taivaalla. Meillä oli onnea tämän aamulenkin suhteen. Yhtään ilotulitetta ei kuultu pitkään aikaan. Tämä olikin ainoa päivän lenkeistä, kun saatiin tehdyksi pitkä reissu.

Mutta, kun oltiin jo ihan lähellä kotia, jysähti jossain. Mäessä tuli vastaan kaverini, mutta minulla oli vain kiire kotiin suojaan.  Minä en oikein pysty ajattelemaan järkevästi, kun pelottaa.

Iltapäivällä aurinko ja koko maisema verhoutui usvapilveen. Sekin oli ihan miellyttävännäköist. Lenkkeilyt jäivät aika tynkälyhyiksi. Jotenkin kävi niin, että tuskin oli ulos päästy, kun jossain pamahti. "Pomo" haki minulle apteekista rauhoittavia, kahdenlaisia, kun Thomas kiltisti soitti reseptin. Reseptilääke on varattu aattoon. Nyt pärjäillään noilla kevyemmillä. Mutta uusi vuosi ei ole lempijuhlani.

Eikä nuo kuvatkaan pysy järjestyksessä vaan hyppelevät ihan mihin vain.

Perjantain kuutamo

Tänään on sitten ollut melkoisen kylmää etenkin tuon tuulen takia ja liukasta tietenkin. Mutta perjantai tiesi taas työviikon loppua - kahden päivän työviikon. "Pomo" oli siitä ylen tyytyväinen. Minä taas en ollut kovin onnellinen niistä parista paukusta, joilla jo ilmoitettiin, että, että kohta vuosi vaihtuu ja alkaa isompi sota. Mutta ei ne paukut toistaiseksi paljon kuuluneet. Meillä on nääs televisio ja radio koko ajan päällä - ja kovalla. Mitähän naapurit tuumivat kun tätä meidän äänekästä elämää jatkuu nyt päiväkausia.

Vähän arvelutti välillä tuolla ulkonakin, kun jotain jyskettä kuului.

Joulun muistoja ja yökyläilyä

Tästä päivästä sen verran, että vettä on satanut ja ulkona on liukasta. Ja sitten katsaus menneeseen.

Jouluna meillä oli tällainenkin näyttely. Eläinlääkäri oli hoidellut vasikointia.

 

Jouluna sain myös kaksi tällaista aktivointipalikkaa. Aktivoin itseni aattona melkein tukehduksiin ja lelut otettiin pois. Tänään sitten sain sen ehjemmän ilokseni.

      

Roosa tuli ilahduttamaan meitä ja jäi yökylään.  Minä tässä odottelen, että päästään yhdessä nukkumaan.

Aurinkoinen tapaninpäivä

"Pomo" valvoi taas aamuyöllä ja heräsi sitten sopivasti auringonnousua kuvaamaan. Onneksi aurinko ei ole kovin aikaisessa näin keskitalvella.

Kaunista oli luvassa ja aikamoisen kylmääkin.

Mutta ei se pakkanen haitannut, kun lähdettiin aamulenkille.

Aika vähän kyllä oli kavereita liikkeellä ja sen verran kylmä kuitenkin, ettei pitkään voinut tähystellä.

Huoltomiehet olivat taas ahkeroineet. Lumivallit kasvavat ja kasvavat aina vain isommiksi.

Meillä oli täällä vuosikausia varismummo, joka levitti leipiä varisten ruoaksi. "Pomo" ei siitä tykännyt. Ei "pomolla" ole mitään variksia vastaan, mutta se ei tykkää siitä, että minä syön niitä leipiä. Tuolla alhaalla on varisparvi

ja mies, joka levittää niille leipää.

Ja joku oli tännekin jonkin murun jättänyt. Ehdin nielaista ne ennenkuin "pomo" sai tungetuksi sormet kurkkuun.

 Meidän kodin nurkalla on onneksi tämä lumenpiiskaama kenttä, jossa voi piehtaroida. Tuolla muualla on nimittäin niin paljon pehmeää lunta, että uppoan sinne kokonaan. Ei sellaisessa voi kunnolla kelliskellä.

Ja kun pitkästä aikaa oli väriä taivaalla, piti sitä tietenkin käydä kuvaamassa.