Siivoustako?

Tämä päivä oli varattu kotitöille. Heti aamusta oli pyykkitupa. "Pomo" ei herännyt ajoissa, joten pyykkääminen jäi. No, siivottava on, kun viikonloppuna tulee yövieraita. Mutta ensin tietenkin aamulenkki ja sen jälkeen vähän ruokaa ja posteja ja sellaista. Sitten siivoamaan. Ennen siivouksen aloittamista piti saada yksi 'aarrekartta' valmiiksi, jotta voi sitten siivota nekin tarvikkeet pois. Tuli se valmiiksi, joten siivoamaan voisi ruveta. Mutta toisaalta aurinko paistaa, joten eiköhän kannattaisi lähteä päivälenkille valoisaan aikaan. Sen jälkeen voi sitten koko illan siivota.

Lähdettiin siis lenkille.

Mentiin vaihteeksi toiseen suuntaan kuin yleensä. Ei olisi kannattanut. Siilitien liikennejärjestelyt ovat kaoottiset.

Päästiin kuitenkin läpi. Päädyttiin Roihuvuoreen. Tässä kohti ei olekaan koskaan oltu. Ihan outuoa seutua.Yhdessä koirapuistossakin käytiin, mutta siellä oli yli-innokas kakara, joka koko ajan roikkui leukapielissäni. Lähdettiin pois.

Rantaan oli tarkoitus päästä ja tämähän näytti toiveikkaalta, paljon veneitä, tosin kuivalla maalla.

Löydettiin ranta.

Sitten vain miettimään, mihin suuntaan jatkettaisiin, kun portaat loppuivat kesken kaiken.

Mutta eipä sitä niin vain jatketakaan, kun kaikkialla on yksityisalueita ja pääsy kielletty -kylttejä. Tyhmää. Ajateltiin, että pitäkööt tunkkinsa ja päätettiin lähteä kotia kohti. Mutta ei sekään ollut niin yksinkertaista, kun kaikki tiet päättyivät niihin yksityisalueisiin. Lopulta "pomolla" kilahti ja se oikaisi jonkun takapihan kautta jollekin polulle.

Polulta alkoi pitkospuureitti. Pakkohan meidän oli sille mennä.

Ja kappas, taas oltiin veden äärellä.

Tämä taitaakin olla se kuuluisa kanava ja tuossako on se silta, jonka pieleen yksi vene silloin kerran ajoi. Kaunista täällä ainakin on.

Etsiydyttiin sitten kotia kohti kierrellen ikäviä autoteitä. Onneksi välillä oli tällaisia herkullisen vihreitä ruohikoita.

Kotitienoille kun päästiin, oltiin aika uupuneita molemmat. Syötiin ja levättiin. "Pomo" totesi, ettei ehdi kirjastoon neulomaan, joten neuloo sitten kotona. Siivotaan joku toinen päivä. Viimeistään lauantaiaamuna "pomo" taas vetää sellaisen pikasiivouksen, jotta näyttäisi edes jotenkin asuttavalta.

"Pomo" väittää, että minä kuorsasin sohvalla nukkuessani. Pyh! Itse varmaan kohta kuorsaa nojatuolissaan.

Myrskyn jälkeen?

Sanovat, että myrsky meni. Meillä kyllä tuulee, ulvoo, kolisee kuten eilenkin - toisaalta, näissä korkeuksissa usein. Päivällä oli "pomo" kyllä kuullut, kun jokin tuulenpuuska heitti ison kaasugrillin kuistilta pihalle. Saa nähdä, tuleeko siitä vielä grilli.

"Pomo" siis jätti minut kotiin ja meni yksin tällaisten tyyppien seuraan. Ehkä oli ihan hyvä, että meni yksin. Mitä minä tuolla olisin tehnyt.

Pikku-E luki päivän uutiset

ja nauroi päälle. Kehittynyt huumorintaju???

Iso-E suhtautui vakavammin kaikkeen. Molemmat tosi mukavia :)

Iltalenkki olikin sitten pitkä, mutta kun se toteutui pimeällä, ei kuvia ole. Sain juosta pellolla vapaana. Tosin karkasin moikkaamaan yhtä vierasta koiraa, mutta tietenkin tulin takaisin. Koirapuistoissakin käytiin vaikka siellä ei ollut muita. Mutta viestejä oli jätetty niin paljon, etten meinannut lähteä pois. "Pomo" vähän rupesi miettimään, millaisia vapauksia minulle tulevaisuudessa voidaan sallia.

Myrskyä odotellessa

Kotipäivä oli tänään. Minä lähinnä nukuin koko päivän. Vierailut rasittavat minua nykyisin ihan kohtuuttomasti. "Pomo" sanoi, että minun ei nyt tarvitse lähteä lapsenvahdiksi. Nyt vain toivotaan, että jos myrsky tulee, se tulee yöllä. Ei olisi kiva olla kotona yksin, jos talo meinaa kaatua.

Tänään satoi aamulla, ja illallakin sataa, mutta päivällä oli kaunista. Me tehtiin silloin kunnon lenkki. Lämmintä oli ja mukavaa.

Käytiin hyppyrimäellä katsomassa, josko mentäis siitä alas, mutta kovin oli liukasta. "Pomo" ei uskonut selviävänsä kaatumatta. Minä kyllä olisin voinut mennä tuosta.

No, mentiin sitten harjannetta pitkin. Siinä kömpelöjalkainen "pomokin" pystyi kulkemaan.

Tuohon tulee kasvimaapalstoja ensi kesäksi. Ahkerasti ovat siinä maata raivanneet - ja raivaavat.

Koirapuistossakin käytiin. Siellä oli tuttuja kavereita, mutta "pomoa" rupesi palelemaan, kun se oli pukeutunut lenkkeilyä ei seisoskelua varten, joten tultiin kotiin

odottamaan myrskyä.

Vaihdettiin talviaikaan

Mutta ei tehty sitä kotosalla vaan vähän paremmissa olosuhteissa, ikäänkuin juhlien.

Patun ja Aulikin kanssa vietettiin yhteistä aikaa.

Eilen oltiin kauniissa metsässä aivan mökin takana.

Sienessä oltiin ja jotain saatiinkin,

mutta grillimakkaraa näytti olevan ruokalistalla. Sain minäkin sormenkynnenkokoisen maistiaisen. "Pomo" itse söi useita makkaroita.

Tänään oli jotenkin jähmeä tunnelma noiden ihmisten alueella. Ilmeisesti ne kuvitteli, että talviaikaan siirtyessä pitää valvoa höpöttämässä sinne neljään, jolloin kelloja siirrellään taaksepäin.

Meillä kyllä jalka nousi ja lenkki sujui.

Lenkki oli hyvin ajoitettu, sillä aurinko paistoi. Ilma oli lämmin ja kaikki niin mukavaa. Narussa jouduttiin olemaan, jottei olisi karattu pihakoirien luo tai kauriiden perään.

Kun sitten päästiin irti ei meistä paljon muuta näkynyt kuin hännänpäät.

"Pomo" halusi ottaa meistä vielä kaverikuvan Epun pedissä. Me ei oltu ihan fiiliksissä, mutta jokin kuva sittenkin.

Iltapäivällä pakattiin auto ja kotiuduttiin.

Kiitos paljon Eppu!

Aurinkoa ja netin vaihtoa

Aamu oli kostea ja lämmin, mutta iltapäivällä paistoi aurinko. "Pomo" oli töissä, vika päivä taas tähän palaan. Kävi vesijuoksemassa sen jälkeen. Nyt katuu, kun kiukkusi uuden netin asetusta, vaikka Antti-poika teki enemmän kuin parhaansa. "Pomo" ei nyt jaksa toimia kirjurina, joten jokainen saa tekstittää itse. Parhaat ehdotukse palkitaan.

Mistähän tuota tuulta riittää?

Lenkit tehdään nykyisin sen verran pimeässä, ettei ulkona voi oikein ottaa kuvia. Aamulla olisi "pomon" mielestä ollut kuvauksen paikka, kun minä näin matontamppaustelineessä valtavan ison vaalean lepattavan pyöreän otuksen. Olin varma, että se on se matontamppaajpiru, mutta "pomo" sen kun paineli eteenpäin. Löin jarrut pohjaan, mutta "pomo" kaappasi minut kainaloon. Se on näitä sirouden ongelmia. Mentiin siis katsomaan. Se oli aurinkovarjo. Tuuli oli sen napannut jostain parvekkeelta ja kantanut telineeseen. Mutta varmasti sen takana oli alunperin se piru. Lensi vain pois, kun me tultiin. Nyt tuuli yrittää repiä kattoa irti. Aika pelottavaa. "Pomo" kuulemma nauttii myrskyn voimasta. Huvinsa kullakin. Minä huvittelin koirakamuni kanssa.

Tuon tuulen takia jouduin jättämään kaverini yksin, vaikka siitä tuli aika onneton. Mutta pakkohan minun on vahtia, ettei tuuli tunne sisään, kun "pomo" ei piittaa. Jos minä olisin noin raihnainen ja kankea, en viitsisi uhota rohkeudella. "Pomo" kävi taas kuntosalilla ja kuvittelee menevänsä huomenna vesijuoksemaan. Minä veikkaan, ettei se kyllä juokse mihinkään. Hyvä jos kävelee.

Minä otan Turren kainaloon ja menen nukkumaan.

Leikki-ilta

 Eipä tässä päivässä paljon kertomista ole. Tuuli ulvoo ja vettä satelee. Tuuli ulvoo välillä niin, että minua pelottaa. "Pomo" kävi kuntosalilla ja nyt sillä on sitten selkäkin kipeä sen jalan lisäksi. Yritin tässä illan mittaan vähän vetreyttää sitä leikittämällä. Kyllä se oli jotenkin mukana, mutta epäili ottavansa lihasrelaksantin yöksi, jotta pääsee taas huomenna salille. On se vähän outo, mutta eipä ole minun huoleni. Minä olen parhaani tehnyt. Palloa heittelin. Olin myötätuntoinen. Ymmärsin. (...no en tietenkään oikeesti ymmärtänyt, teeskentelin)

Pallo pahus karkasi väärään suuntaan

ja yritti piiloutua patjani alle

mutta minä selätin sen.

Ota nyt siitä koppi ja heitä.