Syksy jo saa

    

Aamu oli sellainen tavallinen työaamu, eli kiirettä ja sähinää. "Pomon" oli pakko ehtiä ajoissa töihin, joten ei syytä hidastella. Onneksi puut olivat hankkineet syksyn värejä, joten minä sain lisäaikaa kuvausten takia. Mutta ei se lisäaika minulle riittänyt . Olisin halunnut olla pitempään ja "pomon" piti mennä töihin, joten vetämiseksihän se meni.  Arvatkaa, kuka voitti. No. "pomo". Se meni töihin ja minä jäin taas kotiin tylsistymään.  
 Iltalenkillä jatkettiin kasviteemaa. Kanervat kukkivat hienosti. Minä en toki syönyt kanervia vaan etsin paikkaa, mihin piilottaa kepin, jonka löysin lojumasta maasta.

   

 Mitä tuo tyyppi kyylää? En minä ole tyhmä. Nämä ovat kalliokieloja. Myrkyllisiä. Niitä en syö! Heinää syön. "Pomon" lempipuut, pihlajat olivat pukeutuneet punaiseen ja haavat keltaiseen. Minä taiteilin koko ajan kuilun partaalla.

Iltahan se kuitenkin on tulossa.