Vadelmia ja viinimarjoja

Ihan mukavasti sain nukkua taas aamulla vaikka "pomo" heräsi aikaisin. Mutta sitten se yritti salaa hiipiä parvekkeelle taivaita kuvaamaan ja minun piti tulla tarkistamaan, mitä ihmettä tapahtui. Eihän siellä mitään ihmettä ollut. Helsinki, pohjolan valkea kaupunki, vain oli pienen usvan kätköissä ja se muka oli taas niin hienoa.

Tätä samaa taivaanrantaa me joka päivä tuijotellaan.

Aamusta näytti siltä, että meillä on useita vierailuja ja tapaamisia tänään. Päivän mittaan kaikki sitten peruuntuivat. Onneksi oli älytty mennä kasvimaalle aikaa viettämään. "Pomo" ajatteli poimia viinimarjoja, mutta kun saavuttiin perille, suunnitelma sai lisäsävyä. Vadelmapuskat olivat niin täynnä marjoja, etteivät meinanneet pystyssä pysyä. "Pomon" piti siis niitä kerätä. Siellä oli paljon kypsiä, ylikypsiä ja homehtuneita. Ropina kuului, kun niitä tippui maahan heti, kun puskaan vähänkin koski. Mutta jäi niitä kerättäviksikin. Aivan mielettömäsi marjoja! "Pomo" sotki vaatteensakin tehokkaasti ja tietenkin itsensä muutenkin. Minä napsin maahan pudonneita, kun en viitsinyt poimia suoraan.

Ja on niitä viinimarjojakin. Punaiset ovat "pomon" lempimarjoja, joten niitäkin vähän keräiltiin. Epäilen, että tässä tulee monta palstareissua ennen kuin kaikki marjat on kerätty. "Pomo" mietiskeli, vaikuttaako ajatukset pensaisiin. Punaisia nimittäin on hirveän paljon enemmän kuin mustia. Johtuisko se ihan vain "pomon" lämpimistä ajatuksista.

"Pomo" päätteli, että taas on pari uskomusta todistettu vääriksi. Ensiksikin se, että viinimarjat pitäisi kerätä terttuina. Jotkut ovat sitä mieltä, että jos viinimarjat vain riipii irti, pensas tuottaa seuraavana kesänä hyvin vähän marjoja. "Pomohan" ei viitsi terttuja irroitella ja silti nyt on marjoja hillittömästi. Toinen uskomus on se, että vadelmien leikkaamisajankohdalla tai leikkaamisella olisi jotain merkitystä satoisuuteen Siinäkin "pomo" toimii aika tavalla kunnon oppien vastaisesti.

Aikamme, kun oli kotona lepäilty, niin tietenkin mentiin takaisin kasvimaalle. Minä huolehdin, ettei kukaan päässyt yllättämään meitä, kun "pomo" vain puskissa rymisteli.

Mutta pakko oli minunkin ruveta töihin, kun se kasvimaa on niin kurjassa kunnossa. Minä suoritin muutamia uusia istutuksia, jotka tietenkin onnistuivat erinomaisesti.

Raskaan työn jälkeen otin vähän rennommin. Ja kun se "pomon" marjojen keruu vain kesti ja kesti, otin vieläkin rennommin.

Ehdittiin me kuitenkin kotiin ennen auringonlaskua. Sehän on kuitenkin tärkeintä, siis, että päästään kuvaamaan taivaat ja pilvet ja auringot.