Vaihteeksi "pomo" nukkui aika pitkään eli aamulenkille lähdettiin eilistäkin myöhemmin. Minullehan se toki sopi. "Pomo" päätti, että mennään lenkille kauemmas ja ollaan pitkään.
Mutta eipä me kauas ehditty, kun rupesi vähän vettä vihmomaan ja "pomo" sai syyn kääntyä takaisin kotiin. Sitten tietenkin keiteltiin hilloja ja odoteltiin sadetta. Sadetta ei tullut, joten minä vein "pomon" juoksemaan. Se tykkää käydä minun kanssa juoksemassa. Minä pysähdyn aina nuuskimaan puskia, kun "pomon" hengitys alkaa muuttua vinkuvaksi huohotukseksi. "Pomo" saa tekosyyn vähän levätä ja tekee silti vaikutuksen ohikulkijoihin. Tosin en tiedä, millaisen vaikutuksen tekee kuuskymppinen mummo, jolla on tulipunainen naama, litimärkä olemus ja äänekäs huohotus. Epäilen, että ohikulkijat luulevat sitä paikalliseksi kylähulluksi. Päivälenkillä ei siis otettu kuvia.
Iltalenkillä mentiin pikaisesti vain kotikalliolle, jossa minä perinteisesti saan vähän toteuttaa itseäni eli juosta vapaana
ja piilotella keppejä.
Siellä oli mukavaa. Olisin ollut pitempäänkin, mutta yllättäin rupesi vähän vettä vihmomaan ja kuten varmaan arvaatte, kotiuduttiin heti. Aurinko ei ole tänään paljon paistellut, eikä ole oikeastaan satanutkaan. Niitä pieniä tihkuja, jotka keskeyttivät lenkit, ei voi laskea. Mutta tuullut on. etenkin tässä illansuussa olen useammankin kerran tullut "pomolta" kysymään, pitäiskö lähteä karkuun ennenkuin ikkunat putoavat lattialle. "Pomon" mielestä ei ole ollut syytä. Minusta se on kyllä joskus turhan uhkanrohkea.
Ja lopuksi vielä illan punaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti