Miten minä olen niin uupunut

 Aamulla "pomo" ryntäili kahville. Minä jatkoin unia niin pitkään kuin vain voin.

Jossaina vaiheessa oli pakko lähteä aamupissalle. Lenkkihän siitä sukeutui, kun "pomo" ei ole yksin viitsinyt kävellä.

Kasvimaata käytiin vilkaisemassa, mutta eipä siellä mitään erityistä ollut. Jokunen ihminen oli raatamassa. Olihan kaunis sää. Me jatkettiin matkaa.

Onneksi jatkettiin. Viikin Arboretumista löytyi jotain ihanaa vaikkei magnolia vielä kukkinutkaan.

Mitä magnolioista, kun on tarjolla tuoretta heinää. Kesä on tullut! Heinää!!! "Pomokin" ihme kyllä antoi minun rauhassa syödä niin paljon kuin halusin.

Aika vähän oli ornitogeja liikkeellä vaikka lintuja oli ihan kivasti. Joutsen lensi tuosta yli kovin äänekkäästi jotain selittäen.

Valkovuokotkin alkavat kukkia ihan täysillä. Pitää tulla tänne uudestaan jonkun ajan päästä, kunhan kukkaloisto on täydellinen.

Läämin aurinkoinen päivä oli. Pani läähättämään. Huomatkaa tyhjät pellot ja tiet!

Ja pitihän sitä poseerata leskenlehtien kanssa myös.

Kallioita pitkin kiivettiin kotiin. Se on kiva kulkureitti, mutta hirveästi siellä on lasinsiruja. Onneksi täällä alempana ei  ole, joten voin piehtaroita. Nahka kutiaa, kun tuo talviturkki karisee :)

Täällä kalliolla saan juosta vapaan. "Pomo" uskoo, etten mihinkään häviä.

kotiin minulla kuitenkin oli kiire.

Kotona sitten otin unet siellä ... ja täällä ... ja tuolla.

 

Iltalenkillä sitten mentiin kasvimaalle.

Minä otin unet sinä aikana, kun "pomo" haravoi, kitki ja kuokki.

Tulomatkalla oli sitten sinivuokkoposeeraus.

Kotiin kun päästiin otin ennen ruokaa pienet unet.

Syötyäni heittäydyin sohvalle odottamaan, että mentäis nukkumaan.

Sohvalla tuli kuuma ja nukkumaan pääsy vain siirtyy.