Kaukokaipuuta ja maanviljelyä

  

Taas oltiin hereillä ennen auringonnousua ja tietenkin piti nousta kesken unien hillumaan parvekkeella.

Yläilmoista kuului niin kovaa meteliä, että minun oli pakko kurkistaa, mitä siellä oikein tapahtuu. Aamuvirkut hanhet suuntasivat kohti Viikin peltoja tankkaamaan energiaa tulevaa muuttomatkaa varten.

Aikanaan sitten aurinkokin nousi  ja toi aamu-usvan tullessaan.

Jännä, miten maisema katoaa näkyvistä vähitellen lähes kokonaan.

Hanhiauroja riitti koko ajan. "Pomo" tykkää syksystä (ja keväästä ja kesästä ja talvesta) ja etenkin muuttolinnuista. "Pomo" haluaisi matkustella, kuljeskella, mutta olosuhteiden pakosta ja omaa saamattomuuttaan se on paikkauskollinen, joten sitä ilahduttaa, kun muut sentään lentävät tiehensä. Joku sanoo, että on haikeaa, kun muuttolinnut lähtevät. "Pomosta" se on riemullista. Onko mitään mukavampaa kuin matkalle valmistautuminen hyvässä seurassa! Hanhet osaavat suhtautua. Ne lörpöttelevät keskenään, suunnittelevat matkaa ja vanhat, viisaat hillitsevät nuorisoa, joka haluaisi jo syöksyä matkaan. Valmistautuminen on tärkeää. Ei pidä hätäillä.

Usva jatkoi levittäytymistään kunnes aurinko oli kokonaan noussut ja ajoi usvan odottamaan uutta aamua.

  

Kun oli aamukahvit juotu ja vähän siivoiltu (siis "pomo" joi kahvit ja siivoili, minä nukuin), mentiin taas palstalle. Nyt mentiinkin kitkemään ja kuokkimaan. "Pomo" kaivoi talikolla kuoppaa, mutta ei sitten tykännytkään, kun minä tulin avustamaan. Komeasti multa kuitenkin lensi, kun vähän kuopsutin. Kesäkurpitsatkin peittyivät siinä samalla ja nenä meni multaiseksi. Kaivu-urakan päälle otin vähän taas karviaisia

ja asetuin sitten lepäämään. Meidän piti olla palstalla iltaan asti, mutta Henu soitti ja sanoi tulevansa rokotteiden kanssa, joten mentiin kotiin. Ja sitten minua pistettiin. Eihän se miltään tuntunut, mutta en tykkää siitä, että minulle tehdään jotain. Onneksi Herkutaskun taskusta oli jäänyt kaappiin namupala, jonka sain rokotuksen jälkeen kiitokseksi hyvästä käytöksestä.
Onneksi tultiin kotiin, sillä "pomo" näytti tosi väsyneeltä. Päivä oli toki lämmin ja hikipäässähän se teki töitä, mutta taitaa se silti olla aika rapakunnossa, kun noin uuvahtaa.

 

Mutta mehän mentiin vielä uudestaan. "Pomo" nyhersi penkinpätkää puhtaaksi rikkaruohoista. Minä löysin penkistä kivan vihreän pallon ja ajattelin piilottaa sen johonkin. Mutta eikös vain "pomo" huomannut ja ottanut sitä pois. Mutta ei hätää, penkissä oli niitä lisää. Ja taas "pomo" sotkeutui asiaan. Kielsi minua tiukasti koskemasta kurkkuihin. Outo tyyppi. Vetäydyin varjoon. Poislähtiessä loin vielä katseen kauas ja  "pomo" huomasi taivaan ja pilvet.