Aamulla "pomolla" oli ongelmia päästä ylös, mutta onnistui se kuitenkin raahautumaan parvekkeelle. Se herää, kun saa raitista ilmaa.
Ulkona olikin raitista, sillä yöllä oli satanut. Maa oli märkä vaikka muuten näytti ihan keväiseltä. Eikös häntäni ole aika komea!
Iltapäivällä jossain jyrisi niin paljon, että minua meinasi ruveta hermostuttamaan. "Pomolta" ei tietenkään tullut mitään myötätuntoa. Lenkille vain. "Pomolla" oli pyykkitupa varattuna ja se oli tietenkin sitä mieltä, että meillä on kiire. Minä en antanut sen häiritä. Kyllä ne lenkit on hoidettava oli vaikka kuin likaisia vaatteita. Ja sitten, kun "pomo" sinne pyykille meni ja minä jäin yksin, alkoi jyristä entistä enemmän. Ja satoikin. Mutta selvisin minä. Käytiin vähän kotikallioitakin tutkailemassa. Silloin ilma oli hieno. Ei puhettakaan ukkosista tai sateista. Vaihtelevaa!
Tämä on alakerran Nella-tyttö. Nella jää aina maahan makaamaan ja odottamaan. Me vähän kuonoteltiin.
On, tosi komea on häntäsi, Mûmak. Tuo Nella on niitä, jotka ensin pistää meikäpojan ärjymään. Muistissani on naapurirapun Aki, kiltti, mutta minusta pelottava. Akia kerran hyvin nuorena yritin kouluttaa, mutta sepä ehti vähän puolustautua. Kai siitä trauma jäi, koska vieläkin uhittelen samannäköisille koirille olivatpa narttuja tai uroksia. Nyt on toisessa päässä taloa minua nuorempi labbis-kultainennoutaja risteytys Bobi. Sen kanssa olen ollut alusta asti kamu. Nyt Bobista on tehty kastraatti, mikä minusta on outo juttu. Ollaan me kamut edelleen.
VastaaPoistaPidä vain puolesi Mûmak lenkkien suhteen pesutuvista huolimatta. Minulla on Palvelijattaren kanssa edelleen koulutus kesken...
Minulla ei oikeastaan ole ollenkaan inhokkeja. Haluaisin kaveerata jokaisen koiran kanssa.
VastaaPoista