Hammaslääkäri tekee hyvää

"Pomo" oli päivällä hammaslääkärissä, eikä saanut syödä ennen kuin puudutus katoaa. Puudutus olikin tosi tujua kamaa, joten meillä oli aikaa lenkkeillä ennen ruokaa.

Päivähän olikin aivan erinomainen lenkkeilyyn. Aurinko paistoi ja oli pikkupakkanen.

Maa oli jäässä eli kura ei tarttunut. Mentiin siis pelloille.

Ja mikä hienointa, sain taas juosta vapaana. Se on aina elämys kaupunkikoiralle.

Vähän se jäätynyt sänki hillitsi juoksemistani välillä, mutta ei paljon. Kevyesti kun askeltaa, ei niin haittaa.

Tuolla kaukana menee joku koira, liian kaukana, ei kannata rynnätä.

Mutta hölkkäsipä sitten lopulta lapinkoira sen verran läheltä, että kannatti ottaa spurtti. "Pomo" tietenkin lähti juuri päinvastaiseen suuntaan.  Seurasin, kun olin ensin käynyt kohteliaasti tervehtimässä ohikulkijaa, joka tosin ei ollutkovin ystävällinen luonne.

 Seurasin tarkkaan muitakin polkuja, mutta toista kertaa en ehtinyt juosta pois ennen kuin minut pantiin taas narun jatkoksi.

Seuraavan kerran pääsin taas vapaaksi, kun oltiin rannassa.

Meressäkin oli matalimmilla kohdilla jäätä, mutta minun ensimmäinen jäätikköni tänä vuonna oli kalliolammikossa.

Piti raapia ja nuolla

 ja tietenkin nautiskella, piehtaroida.

Jää on kyllä ihan huippua!

Päivän kruunasi Elle, joka tuli illalla leikkimään kanssani. Hyvä päivä! Voisi "pomo" käydä useimminkin paikkauttamassa hampaitaan, jos siitä seuraa näin kivoja juttuja.Se ei kyllä tunnu jostain syystä innostuvan ehdotuksestani.