Marraskuu
Marraskuu
eilen
torin laitaan kasvoi
mandoliinipuu
Marraskuu
nyt
on sen kuoreen kirjoitettu
beibi
i love you
mä
kapakassa juopottelin
sylissäni
dinosauriin luu
Marraskuu
tänään
huoneeni mä sotkin
kun
sua taas niin ikävöin
nyt
kaipuun kaatopaikkaa täällä
kuivakurkku
rotta isännöi
Ohi
syyskuun
läpi
repaleisen lokakuun
kaipuun
kaljakori kilisee
yli
taivaan
päivät
niinkuin varisparvi
raahautuu
Mua
vaivaa
ikävistä
ikävin
milloin
beibi palaat takaisin
etkö
tiedä
voi
yksinäisen miehen viedä
marraskuu
Marraskuu
taas
TV syliin paiskoo
palavia
halkojaan
Marraskuu
käy
ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan
-
vaan eihän täällä liekit uhkaa
täällä
pikkuhiljaa pohjaan poltetaan
Marraskuu
kaiken
tämän keskellä sua
hiljaa
ikävöin
mä
Topin kanssa kellarilla
ristinollaa
pelaan päivin, öin
http://www.youtube.com/watch?v=ccpaaZvDL1k
Tämä meillä soi vuodesta toiseen. Että tuo "pomo" jaksaa olla rasittava noiden traditioidensa (outo sana- liekö edes sana) kanssa.
Minua on ruvennut tympimään tämä bloggaaminen, kun taustamusiikki on niin rasittavaa. Lisäksi "pomo" vaihtelee kaikkiin meidän cd-soittimiin (niitä on nyt kolme!) koko ajan levyjä, koska Antti on aikanaan vakoillut meidän soidinta (silloin niitä oli vain yksi!) ja todennut, että sama pölyinen levy siellä on vuodesta toiseen, joten me ei saada enää uutta musiikkia kuin Henulta.
Eikä muutenkaan huvita nämä ihmisjutut juuri tällä hetkellä. Eilen iltalenkillä nuorisolauma räjäytteli papatteja. Menin totaalisen paniikkiin. Itku oikein ääneen pääsi. "Pomo" huomautti nuorisolle, että heidän ilonsa seurauksena, yksi koira on kauhuissaan. Nuoriso pyysi anteeksi. Me tykätään kyllä nuorisosta, mutta minä nyt olen pienellä Zylkéne kuurilla.
"Pomo" sen sijaan ruokkii myös pikku- ja iso-Eetä
ja ulkoiluttaakin molempia.
Hyvää kekriä!
Me tykätään tuosta marraskuu-biisistä edelleen. Meillä ei juuri koskaan soi mikään, kun ei ole kunnollisia soitantalaitteita. CD-levyjä on nurkat turvoksissa pölyttymässä, ei mitään tämänpäivän kamaa vaan jotain ihan outoa tsekkiystävättären kopioimaa musaa, ja hyllyllinen klassista.
VastaaPoistaTänään oli viimeinen matokuuripäivä. Ei onneksi aiheuttanut mitään oksenteluja eikä muitakaan vaivoja.
Hauskaa kekriä sinnekin!!
En minä kyllä sitäkään ymmärrä, että joka huoneessa on oltava joku soittovehje. Aika harvoin niitä kuitenkin käytetään, eikä koskaan kaikkia yhtä aikaa.
PoistaMinullle ei ole niistä matolääkkeistä koskaan tullut mitään oireita.