Aika juoksee kilpaa "pomon" kanssa

"Pomo" on aloittanut hillittömän kuntoilun. Hillitön on hänen oma ilmaisunsa. Minusta se on lähinnä säälittävää sähellystä. Mutta liikuntainnostusta se käyttää tekosyynä, ettei ehdi päivitellä minun juttuja. Nytkin lähinnä kuvakertomusta.

Jawa tuli meille kyläilemään, kun perheensä lomailee jossain kaukana.

Mukavahan se on, että Jawa käy, mutta välillä se tunkeutuu liian lähelle. Enimmäkseen me kyllä vain hengaillaan vierekkäin.

Parvekkeellakin päästään käymään iltaisin, kun remonttipölyt ovat laskeutuneet. Onhan siellä suojaverhot, mutta tuuli on irrottanut ison osan meidän parvekkeen kohdalta. Epäilen kuitenkin, että talitiaisen pesä on tuhoutunut tässä hässäkässä. Suojusten irrottua tintti pääsisi pesälleen, mutta eipä sitä ole viime aikoina näkynyt.

Ensimmäisellä parvekekäynnillä Jawa vähän ihmetteli rakennustelineitä

ja etenkin sitä vapaana lepattavaa verhousta. Minähän olen näihin jo tottunut, joten seurasin vain ohikulkuliikennettä.

 Jawa ei paljon tielle katsele. Näkeeköhän se edes niin kauas? Vai onko se vain niin cool, ettei pikkujutut jaksa kiinnostaa? Tiedä häntä. Paljonhan Jawa puhuu, mutta ei selitä tällaisia juttuja. Ruuasta lähinnä puhuu ja ulkoilusta.

Ellekin on meillä pikaisesti vieraillut. Tarjoilee tässä Jawalle kaikki pehmot, mitä onnistuu löytämään.

"Pomo" määräsi minutkin kuvaan. En yhtään tykännyt moisesta.

Jawa sen sijaan oli tosi innostunut kuvattuna olemisesta. Senhän ei tarvitsekaan jokaikinen päivä poseerata.

Minua oksettaa tämä filmitähtitouhu.

Kyllä se Elle välillä minullekin noita leluja tarjoili, mutta Jawa tunti aina leikkiin mukaan. Haluaa ilmeisesti osallistua tai sitten kuvittelee, että Ellellä on jotain herkkuja tarjolla. Jawa tykkää herkuista vieläkin enemmän kuin minä.

"Pomo" yrittää välillä hillitä Jawan lörpöttelyä tarjoamalla sille vähän herkkuja piilotettuna joihinkin aktivointileluihin. Hyvin aktivoituu isokin koira. Suurimmassa osassa kuvia näkyy vain jotain epäselvää söhröä, kun Jawa heittelee, puistelee ja takoo lelujaan.

ja harvoissa onnistuneissa aina jotain roikkuu suusta, kieli tai herkkupala. Veikkaisin kuitenkin, että tämäkin on kieli :)

Ennikin kävi ulkona pikaisesti, joten sain häntäkin moikata.

Ei Enni kuitenkaan minua tullut moikkaamaan vaan hakemaan vanhaa pyörää, jotta voi alkaa harjoitella oikealla pyörällä ajamista. Tässä kuva ensimmäisestä ajokerrasta.

Lopetetaan tämä juttu näin outoon kuvaan. Tämä kuva on syntynyt siten, että "pomon" kuviin on tehty AUTOMAATTINEN PARANNUS. Onko tämä teidän mielestä joku parannus?