päivät päätä käännellessä.
Kaunis ilma, hienot ulkoilumaastot, mutta lenkit jäävät lyhyiksi. Aamulla "pomo" sanoi syyksi, että naama jäätyy, kun ei ole vielä tottunut pakkaseen. Totuttaisi ulkoilemalla! Ei minuakaan palele.
"Pomon" mielestä pulskistuin sillä viikolla, kun hän oli poissa. Samaa ruokaa minä söin, mutta antaahan se vähän haastetta, kun talossa on toinenkin koira, joka haukkana vahtii, jääkö minulta jotain. Ymmärrettävästi tulee siinä syödyksi jotain. Toisaalta Thomas tyhjensi pulleat perärauhaseni, joten paino kait pysyi samana. Outoja nuo ihmiset, kun tahtovat ronkkia toisen peräpäätä. Mutta annas, jos minä yritän vähän haistella, niin heti kielletään.
Päivälenkillä "pomo" oli väsynyt, eikä jaksanut kovin pitkää lenkkiä vaikka oli juuri nukkunut kunnon päikkärit. Olen ihan varma, että joku tekosyy löytyy nytkin, kun kohta lähdetään iltalenkille. Mutta pääasia, että lenkkeillään vaikka vähemmänkin. Ja eiköhän sekin aika taas kohta tule, kun vietetään tuntikausia kävellen ja hölkäten. Kunhan tuo "pomo" toipuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti