Onko teillä muilla tapana nähdä punaisia tai vaalenpunaisia elefantteja? Minä luulen, että se on merkki jostain vakavasta häiriöstä.
Sen verran pelottavaa moinen näky on, että pakko työntää pää piiloon.
Eikö teitä muka kauhistuta?
No nyt tuo "pomo" rupesi selittelemään. Sen monivuotinen unelma toteutui ennen joulua. Meille tuli uusi sänky, pienempi kuin entinen. Pienempi, jotta paremmin mahdutaan, tai kaikki roina mahtuu tuohon huoneeseen, ja vielä saa kaapin ovetkin auki. Joululahjaksi tuli myös uusi pienempi peitto ja uusi isompi tyyny sekä pussilakana ja tyynyliina oikeaa kokoa. "Pomo" näes epäilee, ettei kohta jaksa raahata pyykkejä pesutuvalle, joten pienemmät lakanatkin ovat tarpeen. Nyt se sitten vihdoin sai kaiken kaivetuksi esiin ja sängyn nukkumiskuntoon. Ja koska vanhoja isoja pussilakanoita jää käyttämättä, "pomo" päätti tehdä niistä petauspatjalle pusseja. Poishan niitä ei voi heittää tietenkään. Ja kun petauspatja on pussissa, käy lakanan vaihto näpsästi pyöräyttämällä petari ympäri. Saapas nähdä, miten monta kierrosta voi pyöräytellä ennen kuin on pakko pestä. Ja tietenkin piti sitten kaikki norsut kerralla leväyttää nukkumapaikalle.
Se on joko kestettävä tai valvottava. Valvominen ei tuntunut kovin kivalta, joten unten maille vain reippaasti.
Aamulenkillä oli taas unelmaisen kaunista. Hissukseen sateli pakkaslunta. Ei ollut liian kylmä. Ei tuullut.
Taivaalla oli hempeitä värejä
ja aurinko nousi pilvettömälle taivaalle.
Myöhemmin pilviäkin kertyi, mutta ei tuulta eikä sadetta.
Minä poseeraan nykyisin ilman hihnaa, sillä "pomo" luulee tarvitsevansa jossain sellaisia hihnattomia kuvia.
Kotona leikitin "pomoa". Se ikäänkuin kuuluu velvollisuuksiini.
Otin Turren ja pallon suuhuni kerralla, mutta ei "pomo" saanut siitä kuvaa. Sitä nauratti niin, ettei ehtinyt ajoissa.
Iltapäivällä "pomo" ja Enni menivät leffaan katsomaan Onnelin ja Annelin. Poppareita pitää Ennin mielestä ostaa aina, kun mennään leffaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti