Minulla on uloskantopalvelu

Sisään tulen ihan itse.

Kotona rentoudun täysillä. Siellä ei yleensä pääse pahat jutut vaivaamaan.

Paitsi tietenkin tuo ikuinen salamavalonräpse tunkeutuu läpi kaiken. Arvatkaa vain miten se käy aamu-unisiin silmiin.

 Minä hoitelen meillä nämä venyttelypuolet. "Pomonkin" pitäisi, mutta ei se saa aikaseksi. Oli tosin tänään sovituskopissa huomannut jotain hälyttävää toisessa jalassaan ja ajatteli, auttaiskohan venyttely. Se pari hätäistä venytystä, mitkä teki, ei kyllä paljon vaikuta. Saa nähdä, meneekö johonkin tutkituttamaan jalkansa tai päänsä.

Minua nukuttaisi, mutta ulos on mentävä. Hissiin menen, mutta siellä iskee kauhu, joten "pomo" saa kantaa minut ulos. Enkä minä todellakaan portailta lähde lenkille vaan käännyn ympäri ja syöksyn takaisin kotia kohti. Aika pitkälle saa "pomo" minut kantaa ennenkuin lenkki lähtee sujumaan.

On me onnistuttu hoitamaan kaikki pissa- ja kakkajutut tälläkin tavalla. Eilen tuli aivan käsittämättömän kovia pamauksia ihan läheltä. Tänään ei onneksi ole ulkoiluihin  liittynyt räjäytyksiä. Mutta minulla on pitkä muisti. "Pomo" päätti lopettaa noiden vahvempien lääkkeiden antamisen, mutta aloitettiin Serene-UMää, joka on lähinnä vitamiinipilleri. Se alkaa vaikuttaa vasta muutaman päivän päästä, mutta "pomon" mielestä minun pitää joskus päästä tästä yli.

 

Minä en ollut todistamassa, miten ällistyneeltä Jawa voi näyttää. Kait sitä ällistyy, jos peruslenkillä tulee vastaan tuttu, jonka ei kuuluis olla siellä. "Pomo" luuli unohtaneensa avaimet kotiin ja meni hakemaan Henulta vara-avaimia. Ei se niitä ollut unohtanut, laittanut eri taskuun kuin normaalisti, eikä tajunnut sieltä etsiä.

Jawan lenkkipoluille oli ilmestynyt outoja otuksia.

Nyt sitten vain odotellaan huomista ja sitä, miten hyvin kantopalvelu huomenna pelaa.