perjantai 13. joulukuuta 2013

Ei kultaa eikä kunniaa


ja yrittänyttä arvostellaan

"Litet större modell.Maskulint huvud. Bra öron. Typiska vänklar. Bra tåt.Någotfallcunde kårs. Rör sig med lilla korta snabba steg. Litet osäkra imiljön."



Mutta lunnikoiranartut ne todella kääntää mun pään.

Mitähän tuomari olisi sanonut askelluksestani, jos olisi nähnyt minut silloin, kun vihdoin pääsin ulos.


Tuuli oli edelleen navakka ja matka kesti. Käytiin Mustissa ja Mirrissäkin, mutta en minä saanut mitään. Ostettiin vain Jawallen joululahja. Käytiin postissakin. Minä kyllä sain kaikkialla kiitos käytöksestä ja etenkin ulkonäöstä.



Mutta päästiin me kotiinkin. Olin helpottunut.


Kun aurinko oli laskemassa, pakattiin tavarat ja lähdettiin mummoilemaan.


Oudon venyneitä nämä kuvat vaikka ihan entiseen tyyliin on laitettu. (korjasin)


Ennillä ja Ellellä oltiin iltamyöhään ja kotiin palattiin vauhdilla. Kuului nimittäin pari pamausta ja silloinhan minä liikun liukkaasti.

2 kommenttia:

  1. Hieno ja komea koira sinä olet, Mûmak! Kulta ja kunnia ovat katoavaista sorttia. Eikä niistä ole syötäväksikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on oikea arvojärjestys: ruoka on tärkeämpää kuin kulta.

      Poista