Kiireisempiä ja vähemmän kiireisiä aikoja

Tänä aamuna ei ollut kiire mihinkään, ei ainakaan heräämiseen. Muutenkin tämä päivä meni makaillessa, minulla. "Pomo" kävi juoksemassa ja pyykillä ja kaupassa, mutta se ei osaakaan rentoutua. Kuvia se ei tänään ottanut, mutta ei huolta. Eilen tuli sitäkin enemmän. Joten eilisestä enemmän.

Eilen aamullakaan ei ollut kiire herätä. Nukuttiin Ennin kanssa vierivieressä lähes kymmeneen. Pikkuhiljaa siitä sitten lenkillekin päästiin. Minulle laitettiin punkkimyrkkyä, kun hajamielinen "pomo" unohti sen kuun vaihteessa. Enni oikeaoppisesti silitti minua vain päästä, jottei saa myrkkyä käsiinsä.

Kyllä me siinä lenkin aikana vähän juostiinkin ja leikittiin. Ennillä oli koko ajan mukana sudenpentu, jonka se oli ostanut Korkeasaaresta.

Minä jäin kotiin, kun "pomo" ja Enni lähtivät kaupungille. Ei ne kilpikonnalla menneet vaan bussilla ja metrolla.

Menivät käymään Söderholmin talossa, jossa on museo nimeltä "Lasten kaupunki". Siellä on mm, 70-luvun mummola, jonka ikkunasta näkyy tällainen maisema. Maisema on valokuva, jota "pomo" jo viimeksi ihmetteli, että onpa tutunnäköinen. Vaikkei "pomo" olekaan Hämeestä, on sillä aika hidas sytytys toisinaan. Nyt se tajusi, että juuri tuota maisemaahan hän päivittäin katselee. Korkea talo etualalla on juuri tämä, jonka yläkerroksessa nytkin näpytellään. Matala talo näkyy tänne ikkunasta, kun vähän kaulaa kurottaa. Siinä "pomo" asui aiemmin Nortin, siis edellisen lunnikoiransa, kanssa. Kun "pomo" ääneen ihasteli, että kotihan se siinä, kysyi yksi näyttelyvieras "Oletko sinä asunut siinä niin kauan, että muistat sen olleen tuollainen?" "Pomo" vähän hämmentyi, kun tällaistahan täällä on nytkin, mutta tajusi sitten, ettei tämä maisema ole ehkä tyypillinen kaupunkinäkymä. Meillä on ollut onnea.

Löytääkös joku Ennin?

Enni ei käy nyt enää - tai varmaankin vain toistaiseksi - ratsastamassa, mutta museohevosella toki piti ajella

ja kauppalaivaan säkkejä lastata.

Kun "pomo" ja Enni palasivat, lähdettiin autoilemaan. Antti halusi Nuuksioon ja me päästiin  mukaan. Se on erittäin hieno paikka ja ilta oli täydellinen kävelyyn.

Tämä silta huojui epäilyttävästi, kun kaikki kävelivät sillä

Mutta vastarannalla pääsi juomaan vettä, mikä oli erinomainen juttu.

Antti ja Enni kävelivät ja välillä juoksivatkin edellä ja Enni kysyi useammankin kerran "Miksi mummo seuraa meitä?" "Pomo" ei välittänyt vaan jatkoi seuraamista, tosin useimmiten minä vedin edellä.

Maisemat vaihtelivat kallioista järviin, kuivasta metsästä

soisiin alueisiin. Välillä suunnasta oli pientä epäselvyyttä, mutta sitkeästi jatkettiin. Enni keräsi mustikoita mummolle ja mummo Ennille. Molemmilla oli ihan siniset kädet ja Ennillä koko suukin, kun se söi enemmän.

Mutta vedessähän ne puhdistuu. "Pomo" heitti talviturkkinsa tähän järveen. Ennihän on uinut jo aiemminkin tänä kesänä. Enni on hyvä uija kellukkeiden kanssa. "Pomo" pärjää kellukkeitta. Anttikin kävi tietenkin uimassa.

"Pomo" kehui, että oli tooosi lämmintä vettä. Minä en moisesta välittänyt vaan pysyttelin rannalla.

Tässä kuvassa olen tiukassa otteessa, mutta toteutuuko tuossa alemmassa kansallispuiston henki?

En minä oikeasti noista tipuista vlittänyt, enkä muitakaan olioita hätyytellyt. Ja olin minä hihnassa ihan pientä hetkeä lukuunottamatta. Enkä minä pitänyt meteliäkään.

Tässäkin minä olen tiukasti hihnassa. Olisin päässyt tuosta hyvin alas, mutta "pomo" ei anna minun toteuttaa itseäni.

Enni sen sijaan saa harjoittaa vuorikiipeilyä, joka on hänen lempiharrastuksiaan.

Me kierrettiin tietä pitkin, kun Antti ja Enni oikaisivat suoraan jyrkännettä alas. Sen verran matka venyi, että piti mennä iltaruoalle mäkkäriin. Siellä selvisi, että mennäänkin vielä lentokentälle. Elle ja Elina olivat palaamassa Englannista ja kun retki oli venynyt pääsin minäkin lentokentälle. "Pomoa" nyt harmittaa, kun ei huomannut ottaa minusta kuvaa kentällä. Tuskin sinne toiste pääsen. Japanilaiset turistit kyllä kuvasivat minua ohimennessään ahkerasti. Jossain on siis kuvia minusta kentällä. Kotiin sitten palattiin puolenyön jälkeen, eikä enää silloin viitsitty mitään tänne kirjoitella.

Päästäiseltä näyttää tuo kiukkuinen tyyppi. Ei nähty yhtään elävää päästäistä, mutta yksi kuollut kyllä. Myyriäkään ei näkynyt.