Ulkomaailma näytti tältä, kun "pomo" kiskoi minut aamulenkille. Mutta oli aika sumuista sisäisestikin. Väsytti. Takana on tapahtumarikkaita aikoja. Palataan siis keskiviikkoon.
Silloin oli kyllä sateista, mutta näkyvyys ihan ok, kun käveltiin lapsosia katsomaan.
Tytöillä vipatti kovasti tanssijalka
Minä tietenkin yritin parhaani mukaan osallistua. Enni kerkesi vaihtaa vaatteitakin ja Elle esitteli kaikenlaisia uusia kiva juttuja. Tanssimusiikkina oli jotain prinsessa-keiju-tms-juttua.
Kun tytöt lähtivät uimaan, me lähdettiin Patun ja emäntänsä kanssa vähän kasvimaata katselemaan ja lenkkeilemään. Mukava tyttö tuo Eppu vaikka sen juoksuaika ei jostain syystä ikinä osu meidän tapaamisiin.
Keskiviikkona oli kylmä, mutta perjantaina oli, jos mahdollista, vieläkin kylmempi. Onneksi aika paljon oltiin sisätiloissa heti aamusta.
Metrolla tietenkin alkoi matka, kuten yleensäkin, jos meiltä johonkin ollaan menossa.
Seuraavaksi mentiinkin sitten junaan. Ihan mukavan rentouttavaa sielläkin oli. Yksi konduktööri totesi, että kiva, kun joku makaa siellä reporankana. Yritin selittää, etten minä repo ole vaan koira vaikka ketulta joskus näytänkin.
Kun junamatka loppui, mentiin eteenpäin vielä autolla. Ja päädyttiin tällaisen talon pihalle.
Mukava piha se olikin. Sain oikein kunnon juoksuhepulit, kun pitkän matkustamisen jälkeen pääsin vapaaksi.
"Pomo" ihastui noihin isoihin kivenjärkäleisiin, jotka joku jättiläinen oli pihalle menneinä aikoina heittänyt. Olihan ne melkoisen isoja.
Keittiön ikkunasta oli suora näköala toiseen lohkereeseen. Vähän yksitoikkoinen maisema minun mielestä.
Toisesta ikkunasta oli avarampi näkymä, mutta ei täällä paljon näytä liikennettä olevan. Missä ovat kaikki koirientaluttajat. Naapurista kuului koiran haukuntaa, mutta sekin oli jossain aitauksessa kaukana. Tuo ei ole naapurintalo vaan sauna-liiteri-tms.
Käytiin kävelylläkin vaikka oli todella hyytävän kylmä. Vesihän se aina viehättää, joten järvenrantaan mentiin.
Siellä tuuli niin kovasti, että piti toinen korva laittaa melkein kiinni. Korvista puheenollen, olen viime aikoina ravistellut päätäni ja pitänyt välillä päätä vinossakin. Korvia epäiltiin tietenkin, mutta ei niistä mitään löytynyt kotikonstein, joten "pomo" alkoi pelätä, että päässäni on jotain vikaa. Pitäköön vain huolen omasta päästään ja sen vioista. Junamatkalla sitten huomasi punkin korvassani. Poisti sen, mutta punkki oli jo itsekin aika valmis poistumaan. Nyt oletuksena ravistelulle on, että punkki ärsytti. No, ärsyttäiskö teitä punkki korvassa? Kysyn vain. Ja juu, on minulla punkkilääkitys kohdallaan. Miten on teidän lääkitysten laita?
Pitkä päiv oltiin tuolla kyläilemässä, mutta illalla autoiltiin takaisin rautatieasemalle. Tämä on siis Hämeenlinna.
Koska junan lähtöön oli vielä aikaa, päätettiin tehdä pieni tutustumiskävely ympäristössä.
Hienoja kävelyteitä siitä ihan läheltä löytyikin.
Mukavasti vihertää pensaat ja puut ovat kivan muhkuraisia.
Ja ylläri, ylläri. Rantaanhan tietenkin mentiin. Siellä näkyi koiriakin. Yksi koira olisi niin kovin mielellään tullut minun luokseni, mutta omistaja huuteli jotain juoksuajasta. Kyllä minä olisin silti voinut käydä moikkaamassa, kun kerran selvästi miellytin neitoa. Mutta mitä vielä. Junalle vain.
Kotimatka sujuikin sikeästi nukkuen. Kotona söin ja jatkoin unia. Ja jatkan taas, kun tuo aamulenkkikin on jo tehty. "Pomo" sen sijaan ei nuku. Töitä kuulemma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti