tiistai 22. tammikuuta 2013

Elämä on yhtä odottelua


Aamulla tehtiin taas vain peruslenkki, kun odoteltiin sitä putkimiestä. Ei sitä tänäänkään kuulunut. Huomenna "pomo" taitaa taas soitella ja kysellä. Se kuulemma vois tehdä muutakin kuin tätä kotoilua.


Iltapäivällä "pomo" sitten päätti, että lenkille mennään, oli mikä oli. Oli hieno ilmakin ja uutta pehmeää lunta. Kuljeskeltiin metsäpoluilla ja mentiin taas koirapuistoon.


Siellä oli minunikäinen koirapoika. Aika hyvin me tultiin toimeen vaikka ero oli sitten lopulta vähän kiivassanainen. Hassua oli, että tämän toisen koiran omistaja kertoi, että hänellä oli aiemmin samanrotuinen uros ja että he olivat usein tavanneet "pomon" ja Nortin. "Pomo" ei tietenkään muistanut mitään. Molempien koirat olivat kuolleet suunnilleen samaan aikaan ja uudet oli hankittu kanssa suunnilleen samaan aikaan. Ja molemmille siis samaa rotua kuin edellinen. Tämä tyyppi on viikon mua nuorempi. Outoa.
Me jäätiin kahdestaan puistoon, kun meille tuon terrierin kanssa tuli vähän sanaharkkaa. "Pomo" oli aika ällistynyt, kun en minä yleensä rähjää. Sitten se ajatteli, että minä olin mustis, kun terrieri pyöri siinä ympärillä kerjäten nameja. "Pomo" on aika hyvä kääntämään kaiken itseensä.


Illalla "pomo" kävi kaupungissa ja oli aivan ällikällä lyöty, kun huomasi, että Siilarin metriksellä on uudet toimivat rullaportaat. Remontti siis edistyy.

4 kommenttia:

  1. Tulin sua kurkkaamaan. Välillä kiva nähdä sua kuvissa, ettei ikävä tule varsin suureksi.
    S-L

    VastaaPoista
  2. Minäkin tunnen yhden samanmerkkisen kaverin kuin tuo sun tapaamasi terrieri. Sekin on uros ja yleensä hyvällä tuulella. Saattaa se joskus silti vähän kiroilla minulle. Me muuten Palvelijattaren kanssa testattiin tänään ne Siilarin metriksen hienot rullaportaat. Eikä se asemakaan pöllömmältä näytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tavattu uudestaankin. Tullaan hyvin toimeen, mutta "pomo" pitää minua tarkkaan silmällä.

      Poista