Lauantaipäivän huumaa

Kesti taas melkoisen pitkään ennenkuin aamulenkille lähdettiin. Mutta eipä minulla mihinkään ollut kiire. Eilen oli myöhälenkki, kun saatettiin vieras bussille ja tehtiin päälle ihan kunnon lenkki. Mutta aikanaan tänäänkin sitten lähdettiin ja päädyttiin metroon ja metroasemalle.

"Pomo" totesi, että minulla on pitkät kynnet, jotka pitäisi leikata. Onneksi unohti päivän mittaan koko jutun, joten leikkaamatta ovat edelleen. Toinen huomio, minkä "pomo" teki, oli, että minä jännitän vähän liikaa. Pitäisi kuulemma ruveta enemmän liikkumaan ihmisten ilmoilla, jotta taas tottuisin. Uusi vuosi vielä kaihertaa mielessä.

 Kait me sitten ihmisten ilmoille mentiin, mutta minua ilahdutti enemmän koirien ilmoille meneminen. Oli erittäin mukava tavata vanha kamu, Párek. Kovin usein ei nähdä, mutta hyvät kaverit muistan aina. Pàrek on sellainen.

 Oli hieno ilma kävellä, mutta sen verran pakkasta kuitenkin, että parta jäätyi.

 

Pienessä sulassa oli melkoinen sorsatungos. Katseltiin niitä aikamme, mutta sitten löytyi erittäin hyvää poskenhankausmaastoa. "Pomo" epäili, että siinä oli jotain ällöä, mutta Párek ymmärsi asian oikean laidan.

Tehtiinkin ihan kunnon lenkki. "Pomo" ihasteli, miten hyvin Pàrek pienillä jaloillaan jaksoi kipittää. "Pomo" myös otti kuvia sen, minkä tarkeni.

Aurinko putkahti paistamaan täysillä, kun oltiin kotimatkalla.Kotinurkilla oli taas vuorossa poskenhieronta. Tuossa on jäätä, joka tuntuu erityisen hyvältä, sillä jään lisäksi siinä on myös ruohoa. Tämä on sitä meidän tuulenpieksämää, jolla lumi ei tahdo millään pysyä.

Ja kotona tietenkin ravattiin parvekkeella taivaita kuvaamassa. Tänään niissä olikin kuvaamista.