Koville tämä uuteen vuoteen siirtyminen ottaa. Aikaisin mentiin nukkumaan. Minä nukuin lattialla sängyn vieressä ja heräsin suunnilleen jokaiseen pamahdukseen. Keskiyön aikaan paukauteltiin aika reippaasti ihan talon nurkallakin.
Mentiin yöllä kahden jälkeen ulos. "Pomo" kantoi minut hissistä pihalle. Ehdin ottaa pari askelta, kun sarjatuli lävähti ilmoille. Palattiin vauhdilla takaisin. Seuraavan kerran mentiin aamuseitsemältä. "Pomo" kantoi minut pitemmälle, kun yksittäisiä pamauksia kuului sen verran, että minä kieltäydyin liikkumasta. Tietyn pisteen jälkeen totesin, että edessäpäin on turvallisempaa ja aloin vetää kunnolla. "Pomo" hidasteli ulkona niin pitkään, että kakittuakin tuli. Olinkin pidättänyt reilut kahdeksantoista tuntia eli kyllä minä olen sisäsiisti.
Sen verran oli aamuksikin jäänyt ampumattomia raketteja, että rupesi taa pelottamaan. "Pomo" antoi vielä yhden rauhoittavan. Se teki hyvää. Oli rento olo.
Rupesin nukkumaan, kun "pomo" lähti Ennin ja Ellen seuraksi.
Oli kuulemma mukavaa.
Ja kun "pomo" kotiutui, se kantoi minut hissistä lenkille. Tehtiin vähän pitempi lenkki. Ei pamahdellut, joten eiköhän tästä vielä tule hyvä vuosi. Tosin kyllä sitten illalla oli muutama sellainen jyräys, että "pomokin" vähän hätkähdi.
Kiva ja hyvä kuva siskoksista!
VastaaPoistaKuule Mûmak, minä epäilen, että olet hoksannut käyttää hyväksesi 'paukkupelkoasi'. Onnittelen. Näin meidän kesken voin kertoa, että kun minut pistettiin evakkoon naapurirapussa asuvan kivan pariskunnan luo, kipittelin siellä raput ylös ja alas tuosta vain. No, olisi pitänyt olla viisaampi: se naapurin isäntähän tietty kertoi Palvelijattarelle, että raput eivät ole minulle mikään ongelma. Nyt Palvelijater yrittää päästä 'kantovelvollisuudestaan' eroon. No, tietenkään en ole mennyt lankaan, vaan jään odottelemaan ylätasanteelle. Lopulta minut siitä kannetaan alas kuten ennenkin ; ) ;)
Kommentti olikin kadonnut?
VastaaPoista