Aurinkoa ja pakkasta, paljon molempia

Päivä oli aurinkoinen ja kylmä. Aurinko laskee nykyisin tuohon meidän parvekkeen kohdalle eli hyvin, hyvin paljon hyppyrimäestä vasemmalle. Mutta se vaeltaa. Siis aurinko hiipii päivä päivältä kohti hyppyriä, siitä ohi ja lopulta katoaa näkyvistä talon nurkan takana keskikesällä. Auringon kulkua on kiva seurata.

 Perjantai, kaunis ilma ja alkava eläkekausi sai "pomon" tulemaan kotiin ajoissa ja hellytti myös viemään minut koirapuistoon.

 

Me oltiinkin yllättäin tänään isoja koiria. Yritettiin mennä pienten puolelle, mutta siellä olijat eivät meitä huolineet, Käytiin siis isojen puolella. Sielläkin oli seuraa ja kivaa seuraa. "Pomo" on hillittömän ihastunut tuohon sinisilmäiseen blondiin. Onhan se kieltämättä aika eksoottisen näköinen. "Pomo" oikein kysyi, että mitä rotua se on. Ei ole tuollaista bordercollieta koskaan nähnyt. Minusta se olisi ollut aika kiva vaikka oli hurja juoksija. Vähän piti varoa, kun se saattoi juosta suoraan päin. Olenhan minä muutenkin vähän arka noiden sosiaalisten koirien kanssa. Minusta on kyllä kiva nähdä kavereita ja käydä koirapuistossa. Ja "pomo" vie minut kyllä pois, kun rupeaa käymään liian jännäksi. Tänään kyllä lähdettiin pois, kun oli niin kylmää.

Välillä oltiin "pomon" kanssa ihan kahdestaan koitapuistossa, mutta siellä riittää aina mielenkiintoisia tuoksuja. Muutenkin minä tykkään kuljeskella siellä ympäriinsä maastoa tutkien.

Aurinko siis paistoi sitkeästi ja mekin lenkkeiltiin sitkeästi, mutta kylmä, kylmä, kylmä oli.

Kotona sitten tietenkin ne parvekekuvat. Aurinkoa katseltiin.

Savutkin ovat auringossa kauniita.

 

Ja illalla tuijoteltiin tähtitaivaita, mutta niistä ei saa kuvia. "Pomosta" olisi ollut kiva jäädä tunnistamaan tähtikuvioita, mutta ei sen naama oikein kestänyt pakkasta. Ei ollut putketkaan kestäneet. Meille ei tule vettä. Ulkona kyllä korjausporukka raataa koko ajan. Nyt me voidaan katsella niitä.