"Pomo" pitkästä aikaa valvoi yöllä ja nukkui pitempään aamulla. Eikä se sittenkään lähtenyt juoksemaan vaan aikoi kahville. Minä kerroin, että lenkki olisi nyt paikallaan. Mentiin, mutta ihan vain kävellen.
Ulkonahan oli lähes aurinkoista. Aurinko paistoi, mutta vähän kuin verhojen takaa. Onneksi "pomolla" on tuo hillitsemätön kuvausvimma. Pääsin kaikenlaisiin lähipaikkoihin, jotta saatiin aurinkokuvia. Kyllä minä mieluusti poseeraan, kun se tietää kunnon lenkkiä.
Uudet paikat, uudet hajut! Mitäs muuta sitä poikakoira voi kaivata.
Olihan toki siitäkin iloa, kun katsoin, miten "pomo" konttasi mäkeä ylös.
Ja meidän jäätie kiilsi niin kauniisti auringossa.
Päivälenkillä käytiin koirapuistossa. Isojen puolella oli kokonainen lauma vinttikoiria, joten minun piti jäädä yksin pienten puolella. "Pomo" epäili, että vinttikoirat jahtaavat minua. Lenkit jäi hiukan lyhkäisiksi, kun "pomo" innostui taas leikkimään valokuviensa kanssa. Kait sen pitää antaa huvitella.
Ja aurinko laskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti