Me lähdetään nykyisin heti aamusta tunniksi juoksemaan. No, ei joka aamu, mutta tänään kuitenkin. Aamut on olleet silleen hyviä, ettei ole satanut, ei ole tungosta ja mustarastaat piristää. Tänään piristeenä oli myös kaksi kisailevaa rusakkoa. "Pomo" oli ne huomannut ensin, koska laittoi minut kiinni ennen kuin huomasin. En minä niitä olisi häirinnyt. Vähän ehkä mukana olisin leikkinyt.
Päivällä kierreltiin katselemassa, miten jää sulaa
ja lumiukot romahtaa. Ei siitä pitkään ole, kun nähtiin näitä tehtävän. Taitavat olla huonossa hapessa nyt.
Iltapuolella näkyi outoja valoilmiöitä taivaanrannassa. Käytiin niitä tiheään ihmettelemässä, ei nimittäin ole moista aikoihin täällä esiintynyt
Olisihan se kiva taas joskus aurinkoakin nähdä. Kait sekin päivä taas tulee.
Teille se aurinko vaan paistelee...me alamaailman asukit saadaan ihailla vain paksuja pilviä.
VastaaPoistaEttä se sun Pomo jaksaa ravata! Sillä on varmaan ravihevosen geenit. Palvelijatar ei enää ota ainuttakaan juoksuaskelta. Ei pysty. Kaikenlaista kremppaa on ilmaantunut. Hyvä kun jaksaa kävellä raahustaa. Toisaalta, hidastunut Palvelijatar on eduksikin: maaperätutkimukseni saan nykyisin tehdä aika rauhassa.
Voi se olla ravihevosten sukua. Ainakaan se ei ole työhevonen. Sen verran nihkeästi se työhön suhtautuu. Mieluummin ravaa kuin tekee töitä.
Poista