"Pomo" taitaa olla seonnut. Se nyt vielä menee, että se äheltää jotain muka-punnerrusta ja sitten valittaa, että kädet on kipeät. Mutta me myös kävellään alas-ylös ikäänkuin hissi olisi rikki. Muut kyllä näyttää käyttävän hissiä. Minulla ei kait ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että tämäkin puuska menisi ohi niin kuin aiemmatkin. Ihan kostoksi vein "pomon" anivarhain lenkille. Ei antanut minun nukkua vaan piti valoja ja käänteli kirjan sivuja, joten ajattelin, että noustaan sitten. Tehtiin ihan hyvä lenkki ja sitten päivällä vielä pitempi.
Aamulla oli ihan märkää tiellä, mutta päivän mittaan kylmeni sen verran, että päivälenkillä oli jo liukasta jäätä kaikkialla.
Aamulla vain mustarastaat viihdyttivät meitä, eikä päivälläkään ollut ihmeempää tungosta. Niinpä sain taas vapautta pelloilla.
Mukava oli piehtaroida sekä vähemmässä että enemmässä lumessa.
Ja kun nousin ylös huomasin, että tällainen pikkukoira voi liikkua hangen päällä uppoamatta.
Mukavampaa, kun ei tartte kahlata.
Toisella pellolla oli isoja vesilammikoita.
Minä en mielelläni kastele itseäni, joten täällä piti liikkua taiten. Mukava lenkki oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti