Naiset on ailahtelevaisia - Eppu muutti takaisini kotiinsa

"Pomon" kanssa aikaisin Eppu nousi tänäänkin. Minä jäin tietenkin nukkumaan.

Mutta eipä ehtinyt aurinko nousta, kun minutkin herätettiin lenkille. "Pomon" piti mennä hevosia katsomaan ja siksi oli aikainen herätys. Ei se hevosjuttu sitten onnistunutkaan, eikä "pomo" mihinkään mennyt. Mutta Eppu lähti kotiinsa.

Minä sitten yksin parvekkeelta elämää seurasin. Meillä oli oudon hiljaista ja tyhjän tuntuista, kun se ikiliikkuja tyttö puuttui. "Pomokaan" ei näyttänyt osaavan asennoitua. Ulkona oli kuitenkin kaunis ilma, joten lenkille.

Ovat nuo ladut aika totaalisesti sulaneet, joten taas voivat koiratkin kulkea lähes missä vain. Nähtiin me muutama hiihtäjäkin. Ihailtavan reipasta väkeä.

Minua nuo hiihtäjät ei kiinnosta. Piehtarointi on minun laji. Tällainen auringon pehmentämä lumi on parasta, mitä tiedän.

Olihan siellä kaunistakin. "Pomo" jaksoi hehkuttaa, miten kauniisti hangen pinta hohti.

 
 Välillä piti vaihtaa paikkaa, mutta hankea riitti joka puolella.

Ja tietenkin juuri, kun mietin, mihinkähän tästä lähtisi, "pomo" laittoi minut hihnaan. Onkohan se joku ajatustenlukija.

Joku oli syytänyt oksankärkiä maan täyteen. Minä odottelin, että kuvaukset loppuisi ja matka jatkuisi.

Ja tässä vielä kuva siitä, miten hienon kaulan olen kehittänyt. "Pomolle" kaksoisleuka ei ole mikään hyvä juttu, mutta tällaisilla mieskoirilla se lisää viehättävyyttä. "Pomon" mielestä se on taas osoitus siitä, miten elämä ei ole oikeudenmukaista.