..."pomo" nimittäin. Se on ollut äiti jo 35 vuotta ja mummonakin hiukkaa vaille viisi vuotta. Minä en ole vielä edes elänyt viittä vuotta! Vanhuudesta kertonee sekin, että ihminen jaksaa päivästä toiseen pohtia kenkien liikkumista.
Meillä on täällä päivisin muutakin tekemistä kuin kytätä jotain kenkiä, että pysyykö ne paikallaan vai vaelteleeko ne ympäri. Ketä kiinnostaa! (Näyttäisin keskisormea, mutta kuuden sormen kanssa se on vähän tulkinnanavaraista.)
Me harjoitellaan.
Paini on meidän lempilaji.
"Pomokin" kuvittelee ajoittain olevansa urheilullinen. Nyt sillä on taas joku ihme yritys meneillään. Meitä ei haittaa.
Meidän lenkit menevät puolijuoksua.
Eppu kyllä vetää täysillä koko ajan ties mihin suuntaan.
"Pomolla" on mukana sykemittari ja se kuvittelee kuntonsa kasvavan.
"Pomolla" on nykyisin sylikoiria. Eppu haluaa syliin. "Pomo" ottaa se. Minä saavun paikalle. "Pomo" laittaa Epun pois ja ottaaa minut syliin, panee minut pois, ottaa Epun jne. Saapahan siinäkin liikuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti