Kirsikankukkien katselua harrastettiin aurinkoisessa hikisen lämpimässä säässä. Tänä vuonna juhlapäivä ja kirsikankukat kohtasivat. Ainahan näin hyvin ei ole käynyt.
Täällä minä kävin noin neljä vuotta sitten elämäni toisena helsinkipäivänä. Kovasti ovat puut kasvaneet vuosien mittaan. Uutta oli myös nämä isot hanamijuhlat. Tapasin paljon japanilaisrotuja, akita inuja tietenkin ja shiboja. Shiba on "pomon" lempirotuja. Hätätilassa voisi korvata lunnikoiran. Yhdellä akitaperheellä on kuulemma myös lunni, mutta se ei ollut mukana.
Vaelleltiin sitten enemmänkin Roihuvuoressa, mutta kuvia ei otettu. "Pomon" ystävä ei tykkää siitä, että "pomo" häärii aina kameran kanssa. Mukavaahan tällainen lenkkeily on, mutta kuumuus kävi voimille. Olin aika uupunut, kun kotiuduttiin. "Pomo" sitten vielä meni juoksemaan, kun sen toinen tapaaminen oli peruuntunut. Mutta ei se hirveästi tainnut juosta vaikka puolitoista tuntia viipyikin pururadalla. Ja kun se kotiutui, se otti päikkärit. Niihin se ei usein sorru. Jaksaa varmaan nyt sitten valvoa pitempään. Mutta nyt lähdetään vielä iltalenkille.
Me nähtiin kirsikkapuut vain Roihuvuorentieltä. Kurkittiin ihmisjoukkoon ja yritettiin nähdä onko siellä koiriakin. Ei nähty yhtään ja Palvelijatar ajatteli, etteivät koirat taida olla tervetulleita. Käveltiin sitten Tulisuontietä Itikseen.
VastaaPoistaKyllä minä luulin tähän vastanneeni, mutta mitään ei näy. Ainakin sanoi, että koirat ovat tervetulleita kaikkialle, missä sitä ei erikseen kielletä ;)
VastaaPoista