Puutarhatyöt on taas aloitettu

"Pomo" heräsi taas hillittömän aikaisin. Onneksi minun ei tarvinnut, sillä koirahölkkä hoideltiin vasta iltapäivällä. Kun "pomo" oli kahvinsa rauhassa juonut, lähdettiin ulos. Suunnistettiin kasvimaalle ilmeisesti ihan aikeissa tehdäkin jotain.

"Pomollahan" on outo tapa tehdä asioita. Sen on jostain syystä aina pakko tehdä kaikki pisimmän kaavan mukaan ja mahdollisimman hankalasti. Niinpä se nytkin repi ikivanhan kompostikehikon nurkan auki ja alkoi siirtää kompostia toiseen paikkaan.

Kompostipa olikin jäässä pohjalta, joten hommia jäi huomiseksikin. Mutta eihän "pomo" siitä rauhoittunut

vaan ryntäsi toisen kompostin kimppuun. Tämä minun näköalavuoreni piti myös panna matalaksi.

Siinä riehuessaan "pomo" kaivoi esille myös ison luun, jonka aikoinaan olin maahan piilottanut. Tuossa se nenäni edessä näkyy osittain paljaana.

Arvatkaa vain, mikä työ oli saada se peitetyksi uudestaan!

"Pomo" siinä kyttäsi, että mihin luun laitan. Toivottavasti älyää olla kaivamatta sitä taas esiin. Ainakin nyt se jätti kompostit rauhaan ja meni toiselle puolen riehumaan. Repi kaikenlaisia kasveja irti, yritti katkoa kuivia vadelmanvarsia ja sai piikkejä käsivarsiinsa, haravoi kuivuneita mansikan lehtiä kasaan. Sähläsi ihan päättömästi.

Minä katselin tyynesti vierestä ja ihmettelin jälleen kerran noita ihmisten touhuja.

Kun minä teen jotain, siinä on selkeä linja ja päämäärä. En minäkään toimettomana ollut. Kuten tassuista näkyy, monta kuoppaa kaivoin tarkoin harkittuihin paikkoihin. Kukkapenkkiin kaksi. Sieltä oli putkahtanut ilmoille jotain kukkia. Kaivoin vain sen verran, että totesin niiden kasvaneen juuri niistä sipuleista, joita syksyllä maahan piilotettiin. En minä kaikkia viitsinyt kaivaa pois vaan jätin osan kasvamaan. 

Sitten siirryin mansikkamaalle. "Pomo" on puhunut istuttavansa mansikat toiseen paikkaan, joten tein muutamia maaperätutkimuksia nykyisessä mansikkamaassa. Syviä kuoppia sainkin aikaan. Olen oikein tyytyväinen tulokseen. Ja niin varmaan "pomokin", kun se sanoi: "Miten sinä aina keksit mennä ihan keskelle istutuksia kaivelemaan?"

Minä nyt vain olen niin hyvä!

Nyt lepäillään huomista odotellen.