...sen kummemmaks tule. "Pomo" yskii, köhii, limastelee, eikä saa mitään aikaseksi. Ja sitten se vielä kertoi, että aikoo olla kaksi viikkoa kotona kaikki päivät. Miten minä kestän sen?
Käytiin me lenkeilläkin ja yhdellä ihan kunnollisellakin. Sää oli tietenkin hieno ja maa maistui mielenkiintoiselle.
Jokin kiva tuoksu veti koiraa ylärinteeseen, vastustamaton tuoksu.
.
"Pomo" sanoi, ettei kaikkia jätteitä ole pakko noteerata vaan jotain voi jättää tutkimatta. Höh! Niin vähän kuin tässä päivässä on mielenkiintoisia juttuja, niin nekin pitäisi unohtaa. Ei ole helppoa olla niuhottavan ihmisen koira. Pieni kakansyönti silloin tällöin on elämän suola.
Menee ihan ruohon puremiseksi koko elämä.
Yritän kestää. Plääh!
Nyt sitten joudun vielä katsomaan tanssia telkkarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti