torstai 19. syyskuuta 2013

Ukkosen jyrinää ja räjäytyksiä

Nehän stressaa minua, joten ei ihme, että taas olen ihan poikki. Nyt ei edes "pomo" raaski herättää minua salamavalojen läiskeeseen. Kyllä minä hommani hoidan, mutta vaadin myös lepohetket ja unet vastapainoksi.


Päivä venyi sen verran pitkäksi, että oli pakko ottaa pienet unet jo vieraissa. Pikkutyyppi käveli tänään paljon paikasta toiseen On se osannut tuon kävelyn jo jonkin aikaa, mutta on edelleen sitä mieltä, että kontaten pääsee nopeammin sinne minne pitää. Tätä episodia edelsi pieni tragedia.


Pieni tyyppi halusi kuppituoliin minun luo, mutta ei päässyt ylös vaikka kuinka yritti.


Pikkuee sitten valitti "pomolle" asiasta, mutta "pomo" tylysti vain totesi, että jokainen saa tehdä sitä, mihin kykenee, mutta apuja ei tule kiipeilyyn. Niinpä pikkuee lähti taas kerran kävelemään näyttääkseen, että jotain hän osaa. Ja minä otin tirsat.


Aamulla oli aika rauhaisa ja uninen fiilis, kun isoeekin oli vielä paikalla ja aamupuurot syömättä.


Minut jätettiin tänään peräti kahdesti kaiken vartijaksi. "Pomo" kävi raha-automaatilla pikkueen kanssa aamulla ja sitten iltapäivällä hakemassa isoeen kotiin. Hyvinhän minä ne diilit hoidin kuten tämän ulkovartioinninkin


mutta se ukkonen oli vähän liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti