Rennosti aloitin aamun. "Pomo" stressasi itsensä aamuyöstä hereille, mutta pääsi kuitenkin ylös taas, kun kello soi.
Minä jatkoin unia kaikessa rauhassa viime tippaan.
Tuttua tietä sitten mentiin kylmässsä aamussa kohti mummotettavia.
Pikku E oli äitinsä synttäreiden kunniaksi hylännyt neljän raajan varassa etenemisen ja siirtynyt kävelyyn.
Päivä meni perinteisesti.
Illalla sitten ihailtiin kaunista auringonlaskua.
Aurinko laskee taas kohta hyppyrin taakse.
Että me tykätään teidän kuvista!
VastaaPoistaMukavaa, jos ilahduttaa. Joskus - tai aika useinkin - tuntuu, että nämä on niin nähty jo.
PoistaHei haloo, kaikkihan me tiedetään missä taivas on, mutta on tärkeää, että joku pysäyttää ja näyttää MILTÄ se parhaimmillaan näyttää. Kiitos kuvista!
VastaaPoista