Tuparit

Aamu taas venyi, mutta fiksusti "pomo" vei minut lenkille kesken touhujensa. Se pesi, kuori, pilkkoi, raastoi kaikenmaailman juureksia ja tietenkin niitä iänikuisia kesäkurpitsoita. Kokkausta siis koko sunnuntaiaamu.

Mutta ennen puoltapäivää lähdettiin metrolle. 

Mentiin Jawan luo. Siellä oli tupaantuliaiset. On se kyllä oikein tupaantuliaisten arvoinen asunto.  Mutta onhan se Jwan koti, joten siellä piti muistaa olevansa vieras.

Kyllä minä osaan suhtautua kunnioittavasti, jos on tarvis.

Mutta helpompaa on, jos voi olla oma itsensä.

Nämä oli kunnon bileet, joissa tarjoiltiin syötävää myös koiravieraille eli minulle.

Minä kyllä vähän mokasin. Tuli ripulikakka keittiön ovella :( Näin minulle ei ole koskaan käynyt. Taitaa olla ollut liikaa stressiä viime aikoina.

Mutta eihän muistella pahalla.