Jälkikasvua

 "Pomo" taas tänä aamuna heräsi neljältä. Luulisi kannattavan laittaa verhot ikkunan eteen, jos valoisaan herää. Mutta kun on saatava taivaita tuijotella sängystä, niin kärsii sitten seuraukset eli on väsynyt.  Tosin kummasti tuo "pomo" jaksaa vaikkei nuku. Kävi tänäänkin kasvimaalla kitkemässä ja sitten vielä illalla sateen hellitettyä, juoksemassa. Onnistui juoksemaan kastumatta muuten kuin hiestä. Pururadalla on jotain lapsia trenaamassa ja niiden ohjaajat seisoo ja tarkkailee samalla "pomon" läähättävää etenemistä, mutta mummot ei pienistä hätkähdä.

Talitiaiset asettavat rajoituksia meidän parveke-elämälle. Poikaset ovat kuoriutuneet ja vaativat koko ajan ruokaa. Jawasta poikasten tauoton sirkutus on mielenkiintoista. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta kun ollaan parvekkeella, emo ei oikein uskaltaudu pesälle. Luulee kait paljastavansa poikasten olinpaikan, vaikka se meteli ei jätä ketään tietämättömäksi. "Pomo" nyt kuitenkin komentaa meidät sisälle, kun näkee tinttiemon pyörivän mato, pulla tai muu herkkupala nokassaan lähettyvillä. Aika räjähtäneennäköinen on tuo emo tai emot. Ei kait se mikään yksinhuoltajan pesue ole.

Aamulenkki tehtiin taas reilunmittaisena. Siellä matkan varrella oli melkoisia toukkakeskittymiä. Kehrääjäkoiden jälkikasvu syö innolla puut paljaiksi. Taas Jawa oli innistunut. Minua ei toukkakohina kiinnostanut vaikka täytyy myöntää, että kyllä niitä toukkia riitti.

Koko puunrunko oli täynnä toukkia ja harsoa. Isot puut muuttuvat valkoisiksi, kun harso ja toukat peittävät ne,

Valkoinen on selvästi juhannusviikon väri tuolla luonnossa. Koiranputket kukoistavat, valkoisia kukkia ryöppyää poluillekin Jawaa korkeampina kasvustoina.

Tästä mennään palstalle, mutta minun ei sinne tarvitse lähteä, kun Jawa on meillä. Jään nukkumaan, kun "pomo" menee kitkemään. Ja sitä kitkemistä riittää kuulemma.