Aamulla "pomo" mietiskeli palstalle lähtöä, mietiskeli ja mietiskeli, mutta totesi sitten, että taitaa ruveta satamaan, joten mentiin vain peruslenkille. Tuosta edessä olevasta puusta putosi iso oksa polun viereen ihan ykskaks. Onneksi ei tullut minun päälle. Pelästyin aika tavalla, sillä oksa oli suuri ja pamaus kova.
"Pomo" oli fiksu, kun ei lähtenyt kauemmas. Sade alkoi, kun vielä oltiin lenkillä. Sen verran lähellä kotia kuitenkin, ettei pahemmin kastuttu.
Päivän mittaan sade loppui ja käytiinhän me sitten siellä kasvimaalla kitkemässä. Olisi voitu olla vaikka kuin .pitkään, sillä rikkaruohot kukoistivat, mutta "pomolla" oli muuta. Ehkä huomenna uudestaan. Illalla käytiin taas hölkkäämässä. "Pomo" otti oikein kunnon spurtteja välillä. Minä väsyin koko juttuun.
Ai hurja, olipa hyvä tuuri, ettei se oksa sinuun osunut. Kylläpäs sitä sun Pomoa juoksuttaa, kun ylenaikaa polkuja kirmailee. Palvelijatar ihailee moista energiaa. On Se kateellinen, vaikka ei ikinä sitä myöntäisi.
VastaaPoistaJoo, tuuria oli. Se oli niin iso oksa, että voisin olla entinen koira, jos olisin alle jäänyt.
PoistaJuokseminen on aika tylsää - ja väsyttävää. Ole vain onnellinen, ettet ole joutunut kenellekään sekopäälle.