torstai 27. kesäkuuta 2013

Viimeinen päivä


Jawa on kyllästynyt meihin ja meni kotiinsa. Mutta kyllä se varmaan vielä joskus palaa. Päivällä satoikin reippaasti, mutta onneksi ne ukkoset pysyivät poissa. Vaikka, mikäpäs hätä minulla olisi Jawan kanssa ollut.


Meillä oli pörinäkoneen raahaajia liikkeellä enemmänkin, joten nyt on hyviä maastoja piehtaroida. Jawasta on harjattu kassikaupalla karvaa, mutta aina siitä vain irtoaa lisääkin.


Hyvää se piehtarointi tekee minullekin vaikka turkki pysyy paikallaan. Aina se kuitenkin sen verran nahkaa kutittaa, että leikattu ruoho tuntuu kivalta.

 

Me saadaan dentastixit lenkin jälkeen. Viime aikoina Jawa on saanut vielä siankorvan, kun se puraisee dentastixin hetkessä ja minulla menee paljon aikaa. Siankorvan kanssa Jawa tulee aina minun viereen, mutta ei minua kiinnosta. Saa Jawa rauhassa syödä korvansa.



2 kommenttia:

  1. Minulle ei siankorvia enää anneta, kun olen viimeaikoina alkanut hotkimaan kaiken isoina paloina, Palvelijatar on joutunut kaivelemaan paloja takahampaitteni takaa sydän kurkussa. Se pelkää aina, että joku päivä vielä tukehdun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tukehtumisvaara on kait olemassa. Minä en viitsi koko korvia syödä. Liian työlästä,

      Poista