Vilkas päivä

Aamu ei todellakaan ollut vilkas. Vaikka kello jo lähenteli yhdeksää, kun oltiin aamulenkillä, ei muita kulkijoita näkynyt missään. Männyt sen sijaan heittelevät käpyjään läjäpäin kaikkialle.

Kotona ihailtiin maisemaa, jota ei näkynyt. Usvaa se oli vaikka aamulla oli savunhajuakin ilmassa.

Päivä vilkastui iltapäivällä, kun Henu ja Thomas tulivat Sveitsinmatkansa  jälkeen näyttäytymään. Oli kuulemma ollut mukavaa olla kesälomalla talvimatkailukeskuksessa. Alpit ovat kuulemma näkemisenarvoisia kesälläkin. Pikku Heidiä oli näkynyt vain nukkena.

Jawa oli onnessaan, kun näki kotiväkensä. Minä en erityisemmin tykkää olla sylissä. Jawahan luuli tietenkin pääsevänsä kotiin, mutta siellä on remontti niin pahasti kesken, että Jawa jäi vielä meille joksikin aikaa.

 Elämä vilkastui ennestään, kun Enni ja Elle tulivat. Ennin kanssa yritin tehdä kaulakorua helmistä, mutta ei se oikein onnsitunut. Jätin Ennin tekemään korua yksin.

 

Minä otin kontaktia Elleen ja Elle Jawaan. Loppupäivä menikin lasten seurassa. Lämmintä oli sisälläkin. Ulkona aurinko helotti kirkkaasti.

Meidän tintin lapset ovat edelleen pesässään, mutta taidetaan siellä jo siipiä venytellä. Tsirpitys kuuluu koko ajan elämisen taustalla. Aika kivan kesäisen fiiliksen antaa.