"Pomo" oli taas lomapäivällä, kun ei se jaksa olla neljää viikkoa yhteenkyytiin töissä. Ja kun oli lomapäivä, se heräsi hillittömän aikasin, mutta ulos mentiin vasta valoisalla.
Aurinko nousi pivettömälle taivaalle, mutta yön jäljiltä maa oli jäässä.
No, mennäänkö me? Kotikallioilla oltiin, jotta minä sain taas vähän vapautta.
Jäisessä heinikossa on kiva viilennellä juoksun jälkeen.
Aamuaurinko värjää maisemia mukavannäköisiksi.
"Pomon" piti tietenkin tehdä kaikenlaista lomapäivänään, käydä kuntoilemass, tehdä pitkiä lenkkejä, siivoilla. Ei onnistnut, ei. Koko päivän se vain kyhäsi yhtä kolttua, jota on tehnyt jo ties miten pitkään, ompeli ja purki, purki ja ompeli, syytteli konetta ja kangasta. Ihme kyllä ei itsessään mitään vikaa nähnyt.
Talvililjapuku. Ei ole "pomo" tyytyväinen, ei. Mutta päätti lopettaa purkamisen, eikä viitsinyt edes prässätä. Siinäpähän on. Eikä se edes sitten loppujen lopuksi ollut sopiva. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.
Voi harmitus, jos puku ei ollut sopiva. Hienolta se näyttää! Kangas ei taatusti ollut helppo ommeltava ja hurjan ison työn Pomo teki. Palvelijatar on ikionnellinen, että pikkueukon äiti ompelee itse, tykkää ommella - aika ei vain aina riitä töiden, kunnan luottamustehtävien ja omien harrastusten vuoksi.
VastaaPoistaSopi se sitten kuitenkin eli loppu hyvin, kaikki hyvin.
Poista